Joseph Favre-Felix (kuvassa vasemmalla) päätti kokeilla kivikautista elämäntyyliä puolen vuoden ajan Yli-Iin Kierikissä. Tarkoituksena on oppia metsästäjä-keräilijöiden tekniikoita ja elää yksinkertaisemmin.
Teksti ja kuva Noora Vaarala
Favre-Felix, 23, on kansainvälisten työleirien ohjaaja ja historian kandidaatti. Hänen parhaillaan käynnissä oleva projektinsa poikkeaa melkoisesti aiemmista leireistä: tällä kertaa ohjaaja ja muutaman viikon välein vaihtuva kansainvälinen vapaaehtoisten ryhmä elävät alkukantaisissa oloissa kuusi kuukautta.
Projektia tukevat EU ja Allianssi, jonka kautta leirille pääsee harjoitteluun. Paikaksi on valikoitunut pohjoispohjanmaalainen Yli-Ii, jossa Kierikin kivikausikeskus sijaitsee. Siellä Favre-Felix ryhmineen viettää päivänsä ja yönsä kevääseen saakka.
Vaatimattomat asumukset
Primitiivinen arki -leirin puitteet ovat koruttomat. Ryhmä elää kivikautta jäljittelevissä kotamaisissa rakennuksissa, joissa on avoimet oviaukot ja varsin alkeelliset eristeet. Asumukset ovat osa Kierikkiin rakennettua kylää, jota esitellään keskuksen vierailijoille. Tarkoituksena on rakentaa lisäksi iglu, kun ilma kylmenee kunnolla.
Talon sisustuksena on lähinnä yksinkertaisia, puisia penkkejä. Keskellä olohuonetta palaa nuotio, jossa valmistetaan ruokaa itse kalastetuista ja kerätyistä aineksista. Edes ulkovessaa ei ole, vaikka sellaista on Kierikkikeskukselta toivottu. Leireilijöillä on kuitenkin käytössään myös tila, jossa on sähköt ja nykyaikaisia mukavuuksia. Paleltumisvaaran takia primitiivisten olojen ja nykymukavuuksien välillä on jouduttu tekemään kompromisseja.
Kivikautinen kokkaaminen vie tuntikausia, joten välillä syödään nopeammin ja helpommin valmistettavaa ruokaa. Nukkumiseen tarkoitetussa kodassa on makuupussit ja jokaisen henkilökohtaiset tavarat. Moni käyttää kännykkäänsä yhteydenpitoon kotiväen kanssa.
Ei tiukkoja sääntöjä
»Projektin tarkoitus ei ole mikään extreme-elämäntyylin kokeileminen vaan uusien asioiden opettelu», vetäjä kertoo heti aluksi.
Siksi osallistujille ei ole sääntöjä tai vaatimuksia kivikautiseen elämään sopeutumisesta. Favre-Felix itse käyttää internetiä tai kännykkää harvemmin, mutta vapaaehtoiset saavat toimia miten haluavat. Leirillä käy myös lyhytaikaisempia vierailijoita, jotka viettävät kivikautista elämää vaikkapa viikonlopun kerrallaan.
Päivät kuluvat työkalujen ja muiden tarve-esineiden valmistamisen opettelussa, ruuan hankkimisessa ja ulkoilussa. Ryhmä käy uimassa joessa ja saunoo silloin tällöin. Koska mukana ei ole pysyvästi yhtään suomalaista, paikallinen luonto eläimineen on kaikille jo itsessään elämys. Ulkona vietetyn päivän jälkeen kenelläkään ei ole univaikeuksia.
Favre-Felixille projekti tärkeä myös henkilökohtaisella tasolla. Hän kertoo olevansa kiinnostunut vaihtoehtoisesta, yksinkertaisemmasta elämäntavasta.
»Tässä on kysymys ihmisen paikasta luonnossa ja ryhmässä toimimisesta. Olemme tasa-arvoisia keskenämme ja jaamme kaiken.»
Yksityisyyttä ei osallistujilla juuri ole, mutta sen kaikki tietävät jo leirille saapuessaan.
»On tarkoitus olla yhteydessä luontoon ja ihmisille aiemmin luontaiseen elämäntapaan. Elämme luonnon mukaan: heräämme auringon noustessa ja olemme jatkuvasti ulkona. Ajan käsitys muuttuu ja kärsivällisyys kasvaa.»
Koska kaikki on hitaampaa, arkisen tekemisen merkitys korostuu. Esimerkiksi ruokaa kunnioittaa eri tavalla, kun se on hankkinut ja valmistanut alusta alkaen itse.
»Nautin yksinkertaisesta tekemisestä. Kun valmistan työkalua, teen sitä vain, koska se on hyödyllistä minulle itselleni, en vaikkapa kaupallisiin tarkoituksiin. Se on minun, luonnon ja ryhmän välinen asia.»
Favre-Felix nostaa esille työn merkityksen muuttumisen: »Ennen valmistettiin vain se, mitä elämiseen tarvittiin eikä mitään ylimääräistä. Työtä nykymuotoisena ei ollut.»
Ainutlaatuinen projekti
Yksin Favre-Felix ei olisi hankkeeseen ryhtynyt, sillä arjen jakaminen vapaaehtoisten ryhmän kanssa on hänestä yksi leirin parhaita puolia.
»Toivon, että jokainen vie täältä kotiin uusia ajatuksia siitä, miten haluaa elää ja toimia yhteiskunnassa.»
Vetäjän tietojen mukaan projekti on ainutlaatuinen Euroopassa.
Vaikka osallistujat tulevat eri puolilta maailmaa, yhteistyössä ei ole ollut ollenkaan ongelmia.
»Olemme nuoria ihmisiä eri maista, mutta elämme kaikki globalisoituneessa maailmassa, joten meillä on jo lähtökohtaisesti paljon yhteistä.»
Juttu on julkaistu Liberossa 4/2010
