Iso osa Porin SuomiAreenaa on keskustelua SuomiAreenasta: miksi siihen osallistutaan, mitä siitä pitäisi ajatella. Samoja keloja on pyöritellyt ensimmäistä kertaa tapahtumaan osallistuva Eino Nurmisto, joka tunnetaan paremmin Tämän kylän homopoika -blogin kirjoittajana.
teksti ja kuva Niko Peltokangas
Eliitin rinkirunkkauksena pidetty tapahtuma vaikuttaa absurdin maanläheiseltä, tiivistyy Nurmiston luonnehdinta blogissaan ensimmäisen päivän jälkeen. Liberolle hän kertoo tulleensa Poriin ilman tarkkoja suunnitelmia. Lifestyle-bloggaajan SuomiAreena-vierailu ei kuulemma tähtää poliittiseen vaikuttamiseen.
Mihin Nurmisto sitten vaikuttaisi, jos agenda olisikin poliittinen?
– Perusihmisoikeudet tulee ensimmäisenä mieleen. Tasa-arvo ja tuloerot ovat sellaisia aiheita, joista olen tarkkana.
Nurmisto puhuu reilusta meiningistä, jossa asiat tapahtuvat avoimesti eivätkä salassa. Politiikkaan hän kaipaa osaamista, eikä siksi ole itse pyrkimässä aktiiviseksi vaikuttajaksi.
– Olen mieluummin sivustahuutelija, joka huomaa, että ”nyt kuulostaa pahalta, tehkää tälle jotain”. Kaipaisin sellaista ammattipolitiikkaa, joka ei näytä tällä hetkellä toteutuvan lainkaan. Ihmiset, jotka ei tiedä aiheesta mitään, tekee ratkaisevia päätöksiä.
Siinä missä moni viihdebloggaaja pysyy tarkasti ”kengissä ja kynsilakoissa”, Nurmiston blogissa ajankohtaiset asiat päätyvät sivulauseisiin. Uusin esimerkki löytyy blogauksesta, joka arvioi SuomiAreenan elitistisyyttä ja viittaa sopivassa kohdassa ”mikaraatikaisten vessakeskusteluihin” eli perussuomalaisten poliisikansanedustajan homofobisiin kommentteihin ”heterojen oikeuksista vessoissa ja pesutiloissa”.
Kunhan syntyy keskustelua
SuomiAreenassa Nurmisto on seurannut keskusteluja opettajista ja luovien alojen rahoituksesta. Keskiviikkona ohjelmassa oli poliittisia lauluja – ja Anneli Auer. Murhasyytteistä vapautettu ja seksuaalirikoksista tuomittu Auer julkaisee syksyllä kirjan kokemuksistaan.
Auerin haastatteluun jonotettiin eivätkä läheskään kaikki mahtuneet sitä kuulemaan. Järjestäjien kommenteista päätellen tarkoituksena olikin saada mahdollisimman paljon huomiota, ”herättää keskustelua”, vanhaa aihetta vatvomalla.
Ilmestyipä nettiin Kodin Kuvalehdenkin kuukausia vanha sisarushaastattelu kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosesta ja näyttelijä Aku Hirviniemestä, koska nämä mainitsivat jutussa viettävänsä ”Anneli Auer -illan” eli katsovansa murhamysteeristä tehdyn dokumentin.
Nurmisto oli paikalla samasta syystä kuin muutkin, vaikka ajatus tuomitusta rikollisesta kestojulkkiksena arveluttaakin.
– Minusta aihe sopii tänne, koska se on yhteiskunnallisesti kiinnostava ja siihen liittyy esimerkiksi poliisin ja oikeusjärjestelmän luotettavuus. Tilaisuus oli kyllä aivan liian pitkä, koska kaikki tietävät tapahtumat ja pointti oli vain, että ihmiset voivat sanoa nähneensä Anneli Auerin.
Johonkin asti avointa
Julkkiksia SuomiAreenassa näkee ja heidän kanssaan keskusteleminen on monen mielestä maanläheistä ja avointa. Suljettuja ovia ja valikoitujen ihmisten lobbaustilaisuuksia kuitenkin riittää.
Tapahtuma itsessään tuskin lisää politiikan, median ja niiden toimijoiden välisten suhteiden avoimuutta, mutta asettaa ne kuitenkin kritisoitaviksi.
– Alalla kuin alalla sekoillaan keskenään kännissä. SuomiAreenassa se tuodaan tänne ja ihmiset näkee, kun se tapahtuu, Nurmisto tiivistää käsityksenä tapahtuman luonteesta.
