Jämsäläinen Eetu Selenius näkee vastaanottokeskuksen epäkohdat sekä ihmiskohtaloiden kirjon.
teksti ja kuva Niko Peltokangas
Keväällä ylioppilaaksi valmistunut Selenius on työskennellyt Pihlajalinnan ylläpitämässä vastaanottokeskuksessa tuntityöntekijänä ja sijaistanut sairauslomalaisia. Käsitys pakolaisista ja heidän tarinoistaan on muutamassa kuukaudessa avartunut. Kaikki eivät tule yksinkertaisista oloista jostain maaseudulta.
– Siellä on entinen poliisipäällikkö, jolle joku on aiemmin tyyliin tankannut auton valmiiksi ja joka täällä joutuu asumaan neljän muun kanssa samassa huoneessa.
Selenius kertoo myös Britanniaan muuttaneesta miehestä, jonka perheen piti tulla perässä. Salakuljettajien kanssa sovittiin, että miehelle ilmoitetaan, kun perhe on sapaunut Kreikkaan. Ilmoitusta ei koskaan kuulunut, joten mies kulki koko matkan Kreikasta Euroopan läpi, kunnes löysi perheensä Suomesta.
Kääntyminen kristityksi ei pelasta käännytykseltä
Turvapaikkajärjestelmän ruuhkautuminen turhauttaa keskuksen asukkaita. Haastattelukutsua Maahanmuuttovirastoon ei ole välttämättä tullut kahdeksan kuukauden jälkeenkään. Haastatteluissa saattaa olla väärän kielen tulkkeja ja maastapoistumiskehotuksia lähetetään vääriin osoitteisiin.
– Haastattelu pidetään pääasiassa Helsingissä ja Espoossa ja siellä pitää usein olla jo kahdeksalta aamulla. Koska Jämsästä ei pääse julkisilla, puolen tunnin tai tunnin haastattelua varten henkilö pitää lähettää yöpymään vastaanottokeskukseen Helsingissä. Sinne pitää ottaa jopa oma lautanen mukaan, Selenius kertoo.
Myös helluntaiseurakunta on kiinnostunut turvapaikanhakijoista ja on vahvasti läsnä vastaanottokeskuksessa. Selenius epäilee, että turvapaikanhakijoita houkutellaan kääntymään kristityiksi lupailemalla parempia mahdollisuuksia saada turvapaikka. Monien kotimaissa vainotaan kristittyjä.
– Yksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut sanoi suoraan, että ihmiset ovat saaneet tietää uskonnon vaihtamisesta ja hän kuolee varmasti, jos palaa kotimaahansa.
Selenius toivoisi vastuullisuutta kristityiltä käännyttäjiltä, ettei tällaisia tilanteita tulisi. Hänen mielestään on pelkästään ymmärrettävää, että kaikkiin tarjolla oleviin oljenkorsiin tartutaan, jos vaihtoehtona on kriisimaahan palaaminen.
Livenä rauhallisempaa kuin netissä
Vastaanottokeskuksella ei ole ollut rasistista häiriköintiä yhtä ikkunaan heitettyä kiveä enempää. Nettikeskustelua käydään senkin edestä. Työntekijät ovat muun muassa saaneet haukkumanimen ”vokkilortto”. Lisänimi on otettu huumorilla omaan käyttöön.
Jämsäläiset ovat tarjonneet keskuksen asukkaille talkootöitä. Paikallisia osallistui myös turvapaikanhakijoiden järjestämään mielenosoitukseen, joka vastusti Irakin, Afganistanin ja Somalian luokittelemista turvallisiksi maiksi, joihin voi palauttaa kielteisen päätöksen saaneita.
– On tosi iloista nähdä nuoret hengaamassa koulukavereidensa kanssa ja kuulla, että ovat löytäneet paikkoja, joissa viettää aikaa, Selenius kehuu.
Kuntapolitiikassa vääntöä turvapaikanhakijoista on riittänyt. Sivistyslautakunnan perussuomalainen puheenjohtaja lupasi jo sulkea yläkoulun vieressä sijaitsevan keskuksen. Kaupunginvaltuusto päätti ottaa Jämsään pakolaisia kuntapaikoille vaikka kaupunginhallitus oli eri mieltä.
Kitkaa on välillä myös vastaanottokeskuksen sisällä, kun farsien, arabien ja kurdien mielestä jotain toista ryhmää jatkuvasti suositaan. Myös kielteiset turvapaikkapäätökset aiheuttavat kireää ilmapiiriä.
Erimielisyyksistä huolimatta yksi asia yhdistää kaikkia.
– Barcelona vai Real Madrid, kysyttiin heti ensimmäisenä päivänä, Selenius kertoo.
Jalkapalloa katsotaan televisiosta ja pelataan itse. Vastaanottokeskuksen väellä riittää intoa pallopeliin jopa ramadanin aikana ennen illan ruokailua, vaikka takana on päivän paasto.
