Liberon 2/2014 pääkirjoitus
Helsingin vappumarssin surkuhupainen poliisioperaatio nosti esiin sen, mistä vapussa on kysymys – tosin valitettavan käänteisesti. Kun vappuna työväenluokan pitäisi juhlia yhtenäisyyttään, marssin hajottaminen anarkisten ryhmän kohdalta tuntuu jakavan myös marssijat kahtia. Toiset vaativat solidaarisuutta, toiset kiittelevät poliisia ja toivottavat anarkistit tovereineen pois marssilta.
Yhteistyö on vasemmistolle perinteisesti vaikeampaa kuin oikeistolle, eikä tämä kerro vasemmistosta pelkkää pahaa. Tinkimättömyys näyttäytyy aika ajoin yhteistyökyvyttömyytenä, kun taas oikeiston takki kääntyy helpommin. Lisäksi poliittinen hegemonia on siinä määrin sen hallussa, että kokoomus onnistuu jatkamaan kurjistamispolitiikkaansa, vaikka se luopui hallitusneuvotteluisssa ainoasta kynnyskysymyksestään.
Yhteistyön lisääntyminen edellyttää määrätietoisia tekoja. Vasemmistonuorilta niitä voi realistisesti odottaa. Nuorisoliitossa valmistellaan ensi kevään liittokokoukseen uutta järjestöstrategiaa, jonka yhtenä painopisteenä näkisi mielellään luokkatietoisen vasemmiston yhteistyön mahdollistamisen.
Onnistuneesti katujen ja kabinettien toimijaksi profiloitunut nuorisojärjestö käy jatkuvasti keskustelua niin parlamentaarisen ja ulkoparlamentaarisen toiminnan suhteesta kuin politiikan käytännöllisistä ja ideologisista tavoitteista. Vappumarssin hajottaminen aktivoi vuorostaan keskustelun. Tätä moniarvoisuutta on syytä vahvistaa.
Yhtenäisyyden keskeisenä tavoitteena – jos ollenkaan – ei pidä olla suurpuolueen synnyttäminen ja uusien hierarkkioiden rakentelu. Mallia voidaan ottaa esimerkiksi kreikkalaisilta vasemmistonuorilta, jotka ovat muodostaneet uuden järjestönsä sisälle asiakeskeisiä ryhmiä erimielisille jäsenilleen, kirjoittaa Henrik Jaakkola Liberon blogissa. ”Koska [Suomen vasemmistossa] vallalla oleva kulttuuri nostaa yhtenäisyyden ylimmäksi arvoksi, ei ristiriitoja tuoda julki. Kamppailu käydään jatkuvasti hämärässä, missä taistelut ovatkin vielä verisempiä. – – Tästä taas seuraa se, että hegemoniasta kamppailevat osapuolet katkeroituvat toisiaan kohtaan ja riidat kiteytyvät henkilöihin asiasisältöjen sijaan.”
Teemasivuilla käsitellään kehitysyhteistyötä. Seuraavassa numerossa teemana on vapaus. Se on teemana myös poliittisen sarjakuvan kilpailussa.
Niko Peltokangas
