Toimituksesta löytyneet Libero Recordsin levyt saivat Elmeri Vehkalan muistelemaan menneitä.
teksti ja kuvat Niko Peltokangas
Liberon ja Vasemmistonuorten toimistolla pyöri syksyllä pahvilaatikko, jonka sisältä löytyi pienempiä laatikoita. Koska laatikon kyljessä luki jotain Liberon arkistosta, päätyi se lopulta päätoimittajan työhuoneeseen.
Laatikosta paljastui sinkkuja – siis niitä sellaisia pieniä vinyylilevyjä, joilla on biisi tai pari molemmilla puolilla. Rantavahdit, Kosminen Säteily, Far Arden, Juha Drufva ja Ottopojat. Jollain tavalla tutunkuuloisia bändejä, useimmilla tavoilla kuitenkin outoja.
Kiinnostavinta levyissä oli julkaisija. Ne kaikki oli tuonut maailmaan Libero Records. Lehden nimi ei ole sillä tavalla uniikki, etteikö sitä käyttäisi myös esimerkiksi italialainen sanomalehti ja saksalainen levy-yhtiö, mutta Liberon toimituksesta löytyneet Libero Recordsin äänitteet eivät mene ihan samannimisyyssattuman piikkiin.
Koska Wikipedia ja Google eivät tiedä kaikkea, asiaa lähdettiin selvittämään Liberon Facebook-sivun kautta. Kuva levyistä jakoon, ja pian keskusteluun tägätään Elmeri Vehkala, joka kommentoi kuvaa.
”Noi Kosminen Säteilyn kannet mä tein leikkaa&liimaa-periaattella Liberon monistuskoneella joskus loppukeväästä 1992. SDNL:n keskustoimisto oli Vuorikadulla ja me Töyhtön kanssa hörpittiin keskiolutta ja mä tein levynkansitaidetta siel yks ilta toimistoajan jälkeen. Toi vinyyli oli meidän eka virallinen äänite, ja levynjulkkarikeikka oli Kampin kellarissa, Proleklubilla. Far Ardenin historiaa en uskalla täs julkisesti lähtee kertomaan.”
Koska ollaan selvästi kulttuurihistorian äärellä, päätetään sinkuista tehdä juttu. Muutama arkistokappale jätetään toimitukseen ja päätoimittaja kantaa laatikon Punainen Planeetta -antikvariaattiin, jota Vehkala pyörittää Harjutorilla 300 metrin päässä toimituksesta.
Muuttunut levybisnes
Libero Records oli nykyään Vasemmistonuorina tunnetun SDNL:n (Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto) levy-yhtiö. Vehkala mainitsee puuhamieheksi päätoimittaja Janne Mäkisen, joka soitteli toimistolla bassoa.
”Levyjen teko maksoi silloin ihan helvetisti. Se ei missään tapauksessa voinut olla kannattavaa toimintaa. Nyt mulla on oma levy-yhtiö, jolla me julkaistaan ystävien ja itsemme tuotoksia. Nykyään se ei välttämättä vaadi panostuksia, vaan kun kuka tahansa voi tehdä niin.”
Vehkalan mukaan laatikossa on suunnilleen yhtiön koko julkaisutuotanto. Parhaiten niistä on myynyt Kosmisen Säteilyn Kalanviljely Go Go -sinkku, josta otettiin jopa toinen painos. Uusintapainoksen tunnistaa siitä, että Valtteri Bruunin nimi on kirjoitettu siihen oikein, ilman ”ümlautia”.
”Sinkku äänitettiin oikeassa studiossa Töölössä vaikka bändi ei ollut oikea. Me tavallaan keksittiin sähköinen versio bändistä, että päästiin äänittämään.”
Yhtiön viimeiseksi julkaisuksi Vehkala epäilee jääneen vuonna 1995 poliittisen laulukilpailun voittaneen Ultra Bran Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat. Hän ei kuulunut kilpailun tuomaristoon, mutta kuuntelin muiden kanssa c-kasetteina lähetettyjä kilpailubiisejä.
”Juotiin keskaria ja nauraa räkätettiin kipeimmillä jutuilla, mitä jengi oli lähettänyt. Homma oli selvä, kun UB:n demo tuli. Nehän oli mun koulukavereita Kallion lukiosta, joten oli hyvä, etten ollut raadissa.”
Laatikon yhtyeistä ainakin oululainen Far Aden on julkaissut musiikkia ja keikkaillut vielä 2010-luvulla.
Taustasäteilyä
Elmeri Vehkalan oma bändi, Kosminen Säteily, perustettiin Konttitien kerhohuoneella, SDNL:n Vantaan aluejärjestön toimitiloissa. ”Lintsattiin Marko Aution kanssa koulusta ja soitettiin kahdestaan kitaraa.”
Vasemmistonuorten 70-vuotisjuhlissa esiintyi Taustasäteily plays Kosminen Säteily. Alkuperäisen nimen käyttöä on Vehkalan mukaan arkailtu sen jälkeen, kun Autio kuoli vuonna 2000. Kulttuuritalolla pidetyssä juhlassa soittivat alkuperäisistä jäsenistä Vehkalan lisäksi Valtteri Bruun ja Vesa Peippinen sekä tuoreemmat vahvistukset Jukka Jylli, Anu Silfverberg ja Teemu Horto.
Muutama muusikko on vuosien varrella vaihtunut. SDNL:n 50-vuotisjuhlissa Kosminen Säteily esiintyi vielä Ville Valon kanssa.
Libero Recordsin julkaisut kuulostavat yhä hyviltä. ”Punk on aina punk. Tehtiinpä poliittista huumorirokkia tai älyttömiä ideoita, kuten merihenkistä kalastajasalsaa, jutut on yhtä idioottimaisia riippumatta siitä, mikä vuosi on meneillään. Suomenkielinen poikkitaiteellinen kama pitää aina pintansa.”
”Mä olen sitä sukupolvea, joka kasvoi pioneereista nuorisoliittoon. Laman kynnyksellä meno oli aika toiminta- eikä julkilausumapainotteista. No, katkaistiin me suhteet Pohjois-Koreaan. Jengi tuli Pjongjangin festareilta takas, että ehkä meidän ei tarttis enää”, Vehkala muistelee 80- ja 90-lukujen taitetta. Vasemmistolaiset Maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalit pidettiin Pohjois-Koreassa vuonna 1989.
”Ikävuodet 15–25 meni, etten tehnyt juuri mitään muuta kuin nuorisoliittoa. Oltiin niin aatteelle omistautuneita, ettei enää muistettu, miksi seistiin Perunatorilla, kun mielenosoitukset vaihtu mutta porukka pysy samana.”
Omistautumisesta kielii myös vappu 1990, jolloin Kosminen Säteily lensi juontamaan Sodankylän vappujuhlan. Vasemmistoliitto oli juuri perustettu ja punk paljon aikaisemmin.
”Sodankylän torilla satoi räntää eikä jengi uskaltanut tulla lähemmäs, kun näytettiin niin kummalliselta ja tehtiin sellaista ääntä. Sitten tuli kansanedustaja Asko Apukka puhumaan ja kaikki tulivat lavan eteen.”