Black Lives Matter-mielenosoittajia osoittamassa mieltään Washington D.C:ssä vain muutama päivä George Floydin kuoleman jälkeen 31.5.2020. Kuva: Mostphotos/Valentyn Semenov
Teksti: Henrik Jaakkola ja Pinja Vuorinen
Poliisiväkivallasta Minnesotassa alkunsa saaneet mielenosoitukset ovat levinneet ympäri maailmaa saavuttaen konkreettisia tavoitteita. Näitä ovat esimerkiksi vaatimukset koskien poliisillaitosten lakkauttamisia ja orjanomistajien patsaiden poistamista. Myös Suomessa tuhannet ovat osoittaneet mieltään ympäri maata. Seuraako Yhdysvaltojen poliisireformia rasistisen virkakunnan puhdistus Suomessa? Lentääkö Mannerheimin ratsastajapatsas Itämereen Belgian Leopold II:n perässä?
Kamppailun pitkät juuret
Yhdysvaltojen musta väestö on käynyt jatkuvaa kamppailua ihmisoikeuksista. Mielenosoituksista vuonna 2020 on mahdotonta puhua ymmärtämättä maan historiaa, mukaanlukien orjakauppa ja Amerikkaan tuotujen orjien lukuisat kapinat, sisällissota etelän orjavaltioita vastaan ja orjuuden lakkauttamista seurannut laillistettu rotusorto sekä taistelu kansalaisoikeuksista viime vuosisadalla. Rotusortoa ja kapitalismia vastaan taistelleen kansalaisoikeusliikkeen johtajat salamurhattiin järjestelmällisesti. Mustien panttereiden keulahahmo Fred Hampton sekä radikaalit saarnamiehet Malcolm X ja Martin Luther King Jr. kamppailivat kaikki Yhdysvaltojen rakenteellista rasismia vastaan, ja tulivat kaikki murhatuiksi.
Viimeisten vuosikymmenien aikaan poliisia kohtaan suunnattua kritiikkiä, mielenosoituksia ja mellakoita ovat edistäneet kansalaisten mahdollisuudet kerätä videolle todisteita poliisiväkivallasta. Vuonna 1992 paikallinen asukas kuvasi Los Angelesissa, kun joukko valkoisia poliiseja pahoinpiteli lähes hengiltä afroamerikkalaisen Rodney Kingin. Poliisit vapautettiin pääosin valkoisen valamiehistön toimesta ja kaupunki puhkesi mellakkaan. Nykyään suurin osa poliisiväkivallasta tulee ilmi kännykällä kuvatuista videoista. Poliisin toiminta ei ole väkivallan yhä suuremmasta julkisuudesta huolimatta muuttunut, ainakaan vähemmän veriseksi. Edesmenneen Rodney Kingin entinen vaimo on todennut, että Kingin ja muiden afroamerikkalaisten pahoinpitelyistä poliisin käsissä on sittemmin siirrytty mustien amerikkalaisten kylmäveriseen murhaamiseen.
Toisin kuin monet suurmielenosoitukset viime vuosina Yhdysvalloissa, Black Lives Matter -mielenosoituksissa ei ole ollut kyse presidentti Donald Trumpin vastustamisesta vaan jatkumosta vuosisatoja vanhalle protestille valkoista ylivaltaa, Yhdysvaltojen poliittista järjestelmää ja molempia hallitsevia puolueita vastaan. Nimen “Black Lives Matter” alla liike toimi ensimmäisen kerran presidentti Barack Obaman presidenttikaudella vuonna 2013, kun 17-vuotiaan Trayvon Martinin murhannut mies vapautettiin Floridan “Stand your ground” -lain perusteella. Lain oli lobannut läpi konservatiivinen, molempiin valtapuolueisiin kytkeytynyt oikeistolaista lainsäädäntöä edistämään perustettu ALEC-säätiö (American Legislative Exchange Council), minkä roolista kertoo hyvin tuore Netflix-dokumentti. Säätiön toiminta kuvastaa hyvin Yhdysvalloissa hallitsevaa pääoman valtaa, missä afroamerikkalaisia alistavat, naisten oikeuksia kaventavat ja markkinoiden vapautta puolustavat intressit ovat vuodesta toiseen vallitsevia, riippumatta siitä kumpi puolue on ollut vallassa.
Black Lives Matter nousi uudestaan mielenosoitusten iskulauseeksi ja maailmanlaajuisen liikkeen tunnukseksi 25. toukokuuta 2020 poliisin murhattua afroamerikkalaisen George Floydin. Murhaa seuraavana päivänä julkisuuteen levisivät videot valkoisesta poliisista polvistuneena Floydin niskan päälle, estäen tätä hengittämästä lähes yhdeksän minuutin ajan saaden aikaan mielenosoituksia murhapaikalla Minneapoliksessa. Tämän jälkeen mielenosoitukset levisivät jokaiseen osavaltioon Yhdysvalloissa ja sittemmin ympäri maailman
Yhdysvaltojen poliisi on muuttunut militirasistisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi halki 1900-luvun jälkipuoliskon näihin päiviin asti, mutta vasta republikaanipresidentti Ronald Reaganin aikana poliisilaitosten täysimittainen militarisoituminen alkoi rajoittamattomana. Siinä missä 80-luvulle asti Yhdysvalloissa käytettiin suunnilleen yhtä paljon verorahoja hyvinvointipalveluihin kuin poliisiin ja oikeuslaitokseen, ovat viimeisten vuosikymmenten aikana sosiaalipalvelut kohdanneet valtavia leikkauksia samalla kun poliisiin on panostettu enemmän kuin koskaan.
Vallankumous saavuttaa voittoja
Floydin murhan tultua julki Minnesotan poliisilaitos erotti kaikki neljä murhaan osallistunutta poliisia, mutta vasta periksiantamattomien mielenosoitusten ja mellakoiden seurauksena poliisit ovat saaneet niskaansa oikeita syytteitä. Polvellaan Floydia tukehduttanutta poliisia Derek Chauvinia syytetään nyt murhasta alkuperäisen tapposyytteen sijaan ja muita kolmea poliisia avunannosta murhaan. Vuosisatojen ajan viranomaisten toimesta toteutettua rotusortoa kokeneet afroamerikkalaiset mielenosoittajat eivät ole tyytyneet vain tämän tapauksen selvittämiseen. Mielenosoitusten vaatimukseksi vakiintui nopeasti vaatimus lakkauttaa poliisilaitos ja siirtää sen rahoitus yhteiskunnalle hyödyllisiin ja sosiaalisia epäkohtia korjaaviin palveluihin. Minneapoliksessa valtuusto päättikin korvata poliisin “uudenlaisella julkisella turvallisuudella”. Mitä poliisin lakkauttaminen Minneapoliksessa oikeasti tarkoittaa, jää nähtäväksi, sillä prosessille on suunniteltu vuoden siirtymäaika.
Kuten mielenosoitukset, myöskään liikkeen saavutukset eivät ole rajoittuneet Minnesotaan. Esimerkiksi New Yorkissa kaupunginvaltuusto päätti, että poliisilta tullaan leikkaamaan miljardi dollaria laitoksen vuoden 2021 rahoituksesta. Päätös on kuitenkin joutunut demokraattipuolueeseen kuuluvan pormestarin Bill de Blasion hampaisiin. De Blasio on poliisireformien sijaan esittänyt suurien Black Lives Matter -muraalien maalaamista autoteille. Paineen alla hän joutui kuitenkin myöntymään leikkauksiin ja varojen siirtoon poliisilta nuorisopalveluihin, mutta ei suostunut kertomaan kuinka suurista summista on kyse.
Poliisi-instituution lisäksi keskustelua ovat herättäneet erityisesti rasistien ja kolonialistien patsaat. Patsaiden kaataminen ei alkanut kuitenkaan Yhdysvalloista vaan Iso-Britanniasta. Englannissa sijaitsevassa Bristolissa paikallisen orjakauppiaan Edward Colstonin patsas kaadettiin ja heitettiin jokeen. Sittemmin jo joesta nostettu patsas ollaan siirtämässä museoon kera selityksen joka kertoo hänen rikastumisestaan orjakaupalla.
Bristolin tapahtumat ovat johtaneet vastaavaan toimintaan ympäri maailman. Lontoossa aiotaan tarkastella katujen nimiä sekä patsaita. Belgian Antwerpissä kaadettiin Leopold II:n patsas, joka tappoi arviolta 10-15 miljoonaa Kongolaista hallitessaan Kongon vapaavaltiota. Mielenosoitusten paikalliset vaatimukset ympäri maailman osoittavat, kuinka rasismin ja kolonialismin perintö ei kosketa ainoastaan Yhdysvaltoja.
Rahat pois poliisilta?
Etenkin alkuun julkinen keskustelu mielenosoituksiin liittyen pyöri paljon sen ympärillä, onko mielenosoituksissa tapahtunut omaisuuden tuhoaminen oikeutettua vai ei. Media julkaisi kuvia ryöstelystä Target-tavaratalosta Minneapoliksessa, ja myöhemmin poltetuista rakennuksista ympäri kaupungin. Mielenosoituksissa merkittävää onkin, että huolimatta kovasta kritiikistä mediassa mielenosoittajien toimia kohtaan, on Minneapolis myös ainoa kaupunki Yhdysvalloissa, joka on sitoutunut lakkauttamaan poliisilaitoksensa. Minneapolis on myös ainoa kaupunki, jossa paikallinen poliisilaitos poltettiin maan tasalle.
Suorat hyökkäykset rasismista syytettyä poliisi-instituutiota vastaan eivät ole kuitenkaan rajoittuneet Minneapolikseen. Myös Seattlessa poliisi hylkäsi kaupungin itäisessä poliisipiirissä sijainneen poliisilaitoksensa, ja sittemmin sen lähiympäristö on vallattu mielenosoittajien toimesta sekä nimetty Capitol Hill Autonomous Zoneksi (CHAZ) kaupunginosan mukaan. Vaikka on odotettavissa, että poliisi palaa ottamaan alueen haltuunsa kovin keinoin pysyvämmän autonomian sijasta, on CHAZ rauhoittanut naapuruston poliisien poistuttua ja osoittanut, että suurtakin aluetta voi hallinnoida autonomisesti.
Alkuun mellakoina pidetyt protestit, joihin liittyi myös omaisuuden tuhoamista ovat muuttuneet rauhallisemmiksi massamielenosoituksiksi. Keskustelun siirtyminen pois erityisesti poliisiväkivallan vastustamisesta kohti laajempaa rasismin vastaisuutta näkyy myös mielenosoitusten muuttumisena. Yhdysvalloissa toimivilla aktivisteilla on eriäviä näkemyksiä tästä, mutta osa pelkää valtavirtaistumisen heikentävän mielenosoitusten tehoa. Kun mielenosoitusten mukana marssii Mitt Romney, uskonnollinen konservatiivi ja Obaman vuoden 2012 republikaanien vastaehdokas, onko kyse mielenosoitusten tehosta vai tehottomuudesta? Samanaikaisesti mielenosoitusten käsittely mediassa on vähentynyt, vaikka esimerkiksi Minneapoliksessa on järjestetty mielenosoitusmarsseja päivittäin 26. toukokuuta lähtien.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt myös mielenosoitusten levinneisyys. Suurimmat mielenosoitukset ovat tapahtuneet odotettavasti suurkaupungeissa ja kaupungeissa, joissa on suuri määrä afroamerikkalaisia. Mutta verrattuna edellisiin BLM-mielenosoitusaaltoihin, tällä kertaa mielenosoituksia on järjestetty runsaasti myös pääosin etnisesti valkoisissa pikkukaupungeissa. Esimerkiksi teksasilaisessa Vidorin kaupungissa mielenosoittajia oli useampi sata, mikä on hyvin merkittävää ottaen huomioon, että kaupunki tunnetaan Ku Klux Klanin läsnäolosta.
Poliisien toiminta on myös ollut huomattavan rajua, ei niinkään siksi ettei tällaisia keinoja käytettäisi yleensä, vaan että ne on tallennettu systemaattisesti kameralle. Huomiota sai erityisesti New Yorkin osavaltiossa Buffalon kaupungissa kuvattu video poliisista tönäisemässä 75-vuotiaan mielenosoittajan katuun niin, että miehen päästä alkaa tulla verta (sisältövaroitus videolle: poliisiväkivalta, veri). Lisäksi useammassa kaupungissa mielenosoituksiin on osallistunut viranomaisia, jotka eivät ole paljastaneet asemaansa tai rooliaan. San Diegossa mielenosoittaja, joka on sittemmin vapautettu, otettiin kiinni pimeällä kadulla merkitsemättömään autoon nimettömien miesten toimesta. Mielenosoitusten liikkeen momentumin kaappaaminen ja neutralisoiminen liberaalien ja soluttautuvien poliisien toimesta on myös huolettanut useassa kaupungissa. Aktivistit ovat puhuneet järjestöistä, joista ei ole aiemmin kuultukaan ja jotka korostavat yhteistyötä poliisien kanssa ovat järjestäneet mielenosoituksia muun muassa New Yorkissa, Denverissä ja Los Angelesissa.
Yhdysvalloissa eletään parhaillaan vaalivuotta, eikä liikkeen vaatimuksille ole luvassa vastakaikua ehdokkailta. Istuva presidentti Donald Trump on esittänyt selkeän vastalauseen mielenosoituksille puheillaan ja teoillaan. Myös demokraattien pääehdokas Joe Biden on irtisanoutunut mielenosoittajien vaatimuksesta vähentää poliisin rahoitusta, esittäen sen sijaan lisäyksiä poliisien budjettiin. Hän myös kuvasi eroansa Trumpiin sanomalla, että kouluttaisi poliiseja ampumaan mielenosoittajia “enemmin jalkaan kuin sydämeen”. Huomionarvoista Bidenin suhtautumisesta mielenosoituksiin tekee se, että se osoittaa kuinka performatiivista demokraattien vastavoima Trumpille on. Demokraattien esivaalien aikana Biden sai kannatusta etenkin vanhemmalta afroamerikkalaiselta sukupolvelta. Niinpä ymmärtämättömyys mielenosoituksille mustien oikeuksien puolesta näyttäytyy erityisen härskiltä.
Minnesotasta Pohjanmaalle
George Floydin murhasta lähtenyt keväinen mielenosoitusliike on saavuttanut myös Suomen. Helsingissä järjestettiin mielenosoitus 3. kesäkuuta, joissa osallistujia oli vähintään kolmetuhatta. Sittemmin mielenosoituksia on ollut lähes kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Institutionalisoitua rotusortoa vastustava liike on hyvin tarpeellinen myös Suomessa, ei vain solidaarisuuden osoituksena Yhdysvaltojen liikettä kohtaan vaan myös kotimaisen rasismin takia. Hiljattain julkaistu selvitys paljastaa neljän viidestä Suomessa asuvasta afrikkalaistaustaisesta kokeneen syrjintää ihonvärinsä takia. Asenteista kertoo myös se, että selvitys itsessään joutui välittömästi rasistisen trollauksen kohteeksi. Uusimpana uutisiin on noussut niin kutsuttu “Teuvan lynkkaus”, kun pohjanmaalaisessa kunnassa 10-15 ihmisen joukko pahoinpiteli ja yritti tappaa 18-vuotiaan Suomen kansalaisen hänen ihonvärinsä vuoksi. Paikallinen poliisi vähätteli tapausta tuoreeltaan ja on edelleen ollut haluton käsittelemään sitä rasistisena viharikoksena, huolimatta siitä että uhria oli haukuttu “mamuksi” ja sama sana oli spreijattu hänen tuhottuun autoonsa.
Rasismin vastaisia mielenosoittajia Ranskan Mulhousessa 9.6.2020 Kuva: Mostphotos/NeydtStock
Yhdysvalloissa saavutetut voitot kuten Minneapoliksen poliisilaitoksen lakkauttaminen näyttäytyvät radikaaleilta Suomesta katsottuna. Utopistiselta vaikuttava esitys poliisin lakkauttamisesta on kuitenkin myös Suomessa perusteltu vaatimus. Oli kyse Yhdysvalloista tai Suomesta, kapitalistisessa yhteiskunnassa poliisin rooli on pohjimmiltaan suojella pääomaa, ei ihmisiä. Kukaan, joka on Suomessa osallistunut fasismin vastaisiin mielenosoituksiin tietää, kenen puolella poliisin sympatiat ovat. Poliisit ovat järjestäytyneet rasistiseen keskusteluryhmään Facebookissa, ja kyselytutkimukset näyttävät enemmistön heistä äänestävän Kokoomusta tai Perussuomalaisia. Ei ole varsinaisesti mikään ihme, että poliisi on kiinnostuneempi suojelemaan pääomaa ja valkoista ylivaltaa kuin ihmisiä.
Myös patsaat ovat herättäneet keskustelua Suomessa. Vasemmistonuorten esitys muun muassa Mannerheimin ratsastajapatsaan siirtämiseksi Suomenlinnaan on nostattanut tunteita, ja järjestöä on syytetty niin epäisänmaallisuudesta kuin historian tuhoamisesta, vaikka kyse on vain kaupungin sisäisestä siirrosta. Kuin Iso-Britanniassa orjakaupalla rikastuneiden kauppiaidenkin kohdalla, on Suomessakin aika kysyä, ketä haluamme muistaa julkisesti ja näyttävästi. Ovatko rotuhygienistit ja verisen sisällissodan voittaneen puolen komentaja sellaisia hahmoja, joita haluamme omamme, saati tulevan sukupolven, katsella katukuvassa? Bristolissa, jossa patsaskohu sai alkunsa, oli Colstonin patsasta koitettu poistaa demokraattisin keinoin jo usean vuoden ajan. Lopulta kuitenkin spontaani toiminta mielenosoituksessa kaatoi patsaan. Jääkin nähtäväksi, lähtevätkö patsaat Suomessa demokraattisin keinoin, vai saammeko todistaa “runollista oikeutta” lahtaripatsaiden tulessa itse lahdatuksi.
Henrik Jaakkola: Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri ja politiikan tutkimuksen opiskelija.
Pinja Vuorinen: Kirjoittaja on Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa asunut Vasemmistonuorten aktiivi ja politiikan tutkimuksen opiskelija.