Toimittaja lähetti festariraportin toimitukseen saatteella: ”Oli vähän omituinen festivaali. Tykkäsin musasta, mutta paikalla oli vähän porukkaa. Ei oikein tee mieli haukkuakaan.”
Teksti Mikko Pihkoluoma
Kuudes aisti oli lyhytikäinen musiikkifestivaali Helsingin Kaikukadulla, joka osoitti, että varsin huonosti tunnetuilla nimillä voi houkutella musiikkiharrastajia kokoontumaan yhteen. Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetty Modern Sky ei harmillisesti yltänyt aivan samaan, sillä kävijämäärät olivat molempina päivinä varsin pieniä. Ohjelmistoon oli valittu joskin ehkä vieläkin tuntemattomampia nimiä, mutta moni niistä yllätti todella positiivisesti.
Hernesaaren satama-alueen kupeeseen ja Nosturin taakse rakennettu hieno festivaalialue sisälsi kakkiaan kolme lavaa ja yhden dj-seteillä täytetyn Kathrina-puulaivan. Puitteet muistuttivat H2Ö-festivaalia ilman järkyttäviä vessa- ja kaljajonoja. Jos aluetta saisi isonnettua, se sopisi hyvin Flow-festivaalin uudeksi sijainniksi.
Korealaisen Kuang Programin esiintyminen perjantain alkuillassa oli ensimmäinen todellinen yllättäjä. Rumpalin ja kitaristin voimin setin loppupuolen kokeellista rockia olisi voinut katsoa pidempäänkin, mutta he esiintyivät osittain samaan aikaan suomalaisen Long-Samin kanssa. Muun muassa jo kuolleessa yhtyeessä Yön syke ja joskus Jaakko Eino Kalevin livekokoonpanossa vaikuttanut Sami Toroi on tehnyt soolona viime vuosien kiinnostavinta uutta suomalaista musiikkia. Livenä Long-Sam soitti tasapuolisesti sekä kokeellisempia instrumentaalisia elokuvamusiikiksi hyvin sopivia kappaleitaan että uudelta levyltään löytyvää elektropoppia.
Perjantain alkuillassa ei ollut muuta erityisesti mieleenpainuvaa, mutta yhdeksältä pimenevässä rannassa esiintynyt japanilainen Kikagaku Moyo veti koko päivän parhaan keikan. Psykedeelistä rockia soittava bändi lämpeni setin edetessä yhä paremmaksi ja paremmaksi. Rytmiryhmä piti soiton hyvin koossa eikä biisimateriaalista puuttunut yllätyksellisyyttä.
Perjantain ehkä odotetuin esiintyjä oli Yung Leanin kanssa rappiä tehnyt Thaiboy Digital, jonka esitys kesti kaikkiaan 23 minuuttia. Jäi jokseenkin epäselväksi oliko räppärille noussut jo maine päähän vai miksi setti loppui lyhyeen, mutta ei se ainakaan kyllästyttänyt. Loppuyön parhaaksi nousi ehkä hieman yllättäen ruotsalainen Zhala, joka esiintyi pitkälti taustanauhalta. Kurdilaistaustainen laulaja käänsi sukupuoliroolit päälaelleen performanssia muistuttavalla keikallaan. Taustatanssijana oli yksinäinen mies, joka riisuutui keikan aikana alasti. Tarttuvaa elektropoppia esittänyt Zhala oli itse verhoutunut mustaan kaapuun.
Lauantain ehdotonta parhaimmistoa olivat suomalaiset The Hearing, Eero Johannes ja Jaakko Eino Kalevi. Skweeen erikoismies Eero Johannes oli leikkisällä tuulella ja soitti pidemmän setin kuin moni ulkomaisista vieraista. Siitä puuttui turha suunnitelmallisuus.
Jaakko Eino Kalevi oli tällä kertaa esiintymässä harvempien laitteiden kanssa kuin viime vuoden Suomen keikoillaan. Soundit olivat täysin kohdillaan ja etenkin Jaakon vokaalit miksautuivat täydellisesti yhteen soolouraansa käynnistelevän Suadin kanssa. Maailmaa kiertänyt kokoonpano vaikutti itsevarmalta ja esitys oli yksi festivaalin vahvimpia. Ainoastaan yleisön reaktiot olisivat voineet olla innostuneempia unenomaisen ja tanssittavan musiikin ympärillä.
JEK:n keikan jälkeen ehti vielä nauttia muutaman kappaleen verran Teksti TV 666:n keikkaa, jonka lavaenergiaa ei häirinnyt se että he ovat jo tottuneet soittamaan isommille yleisöille. Etenkin viimeisimpiä kappaleita ollut Sä et tuu enää koskaan takaisin säväytti viiden kitaran liveversiona.
Ulkomaisista yhtyeistä indiepop-yhtyeen tavoin pukeutunut indonesialainen White Shoes and the Couples Company soitti tarttuvasti 60- ja 70-luvun elokuvamusiikkia, kiinalainen Re-Tros veti ammattimaisesti postpunkkia ja ruotsalainen Kate Boy oli energinen, mutta hieman kaavamainen.
Loppuillassa olisi vielä esiintynyt Huoratronista parhaiten tunnettu Aku Raski salanimellä C4B4L, mutta se jäi harmillisesti kokematta. Helsingin musiikkifestivaalikenttä kaipaisi Modern Skyn kaltaista erikoisemman musiikin festivaalia, mutta jos se järjestetään ensi vuonna uudelleen niin ainakin markkinointibudjettia täyty kasvattaa ja kenties ohjelmistoon pitäisi ottaa myös joku selkeä vetonaula.