Saksan Vasemmistonuoret eli Linksjugend Solid saattaa olla vasemmistonuorelle ja kansainvälistä järjestöpolitiikkaa seuraavalle tuttu, mutta Vasemmisto-opiskelijoiden sisarjärjestö Linke.SDS on jäänyt monelle tuntemattomaksi.
Teksti Antti Saarelainen – Kuva Henrik Jaakkola
Seitsemän vuotta sitten perustetun Linke.SDS:n ensimmäisiä suuria kamppailuja oli osallistuminen lukukausimaksut Saksasta poistaneeseen liikehdintään. Kuten Vasemmisto-opiskelijoilla Suomessa myös SDS:n toiminta on keskittynyt voimakkaasti yliopistokaupunkeihin ja yliopistojen kampuksille. Esimerkiksi Berliinissä SDS:llä on kaksi toimintaryhmää, joista toinen toimii Berliinin vapaalla yliopistolla ja toinen Humboldtin yliopistolla.
Toimintaryhmien suhde paikallisten ylioppilaskuntien toimintaan ja esimerkiksi edustajistovaaleihin vaihtelee voimakkaasti.
“Joissakin yliopistoissa on hyvinkin tärkeää ja arvokasta olla edustettuna ylioppilaskunnan edustajistossa, mutta meille edustajisto toimii pääasiassa tapana verkostoitua muiden yliopistotoimijoiden kanssa, ja saada tietoa siitä, mitä yliopistolla tapahtuu, ei niinkään toiminnan päätarkoituksena”, toteaa Berliinin vapaan yliopiston SDS-aktiiveihin lukeutuva Ronda.
Enemmän kaduilla kuin kabineteissa
Joissakin yliopistoissa paikalliset SDS:n toimintaryhmät eivät osallistu ylioppilaskuntien toimintaan ollenkaan. Myös valtakunnallisella tasolla järjestön sisällä vaikuttaa kaksi siipeä, joista toinen haluaa toimia ensisijaisesti kaduilla organisoimassa laajempaa liikehdintää, ja toinen taas keskittyisi enemmän formaaliin politiikkaan ja ylioppilaskuntien sisällä vaikuttamiseen.
“Ylioppilaskuntien vaalien sijaan on tärkeintä muuttaa vallitsevaa hegemoniaa sekä pyrkiä organisoimaan opiskelijoiden itseorganisoitumista. Tässä ylioppilaskunnat voivat olla kätevästi mukana, mutteivät ole usein pääosassa”, selittää samaan toimintaryhmään kuuluva Ole.
Ole on ollut mukana myös lukukausimaksuja vastustaneessa liikkeessä Hessenin osavaltiossa, jossa lukukausimaksuista ensimmäisenä luovuttiin. “Jos haluat kirjoittaa lukukausimaksuja vastustaneesta liikkeestä, älä keskity liikaa virallisiin rakenteisiin. Tapahtumat tapahtuivat usein täysin niiden ulkopuolella”.
Koska Saksassa ei ole voimakasta valtakunnallista ylioppilaskuntien liittoa, voimavaroja ei tarvitse käyttää saadakseen omien ihmisiä liittokokouksiin junttaamaan, kähmimään ja olemaan ehdolla. Opiskelijat eivät pelkää radikaalejakaan toimintatapoja, vaan esimerkiksi valtaukset ja konfrontaatiohakuiset menetelmät kuuluvat luontevasti keinovalikoimaan.
Huomisen työläiset
Suomalaisesta Vasemmisto-opiskelijoista Linke.SDS eroaa myös kiinteällä suhteellaan vasemmistolaiseen Die Linke -puolueeseen. Monille opiskelijatoimijoille on luontevaa toimia osana puolueen vaalikampanjakoneistoa tai kutsua puolueen edustajia puhumaan yliopistoille. Sisarjärjestö Solidiin osa toimijoista suhtautuu hyvin kriittisesti.
“Solidin toiminta näyttäytyy usein hyvin kaoottisena ja kummallisiin yksittäisiin asioihin tarttuvana. Ja he ovat usein myös hyvin kriittisiä vaaleja kohtaan. Järjestöllä on myös mielestäni suuri ongelma niin sanotun Antideutsche-liikkeen kanssa”, Ronda kertoo.
Antideutschet ovat vasemmiston piirissä voimakkaasti vaikuttava liike, joka näkee historiallisista syistä kaikenlaisen Israel-kritiikin antisemitisminä ja toisaalta kaikenlaisen saksalaisen kansallismielisyyden tai -ylpeyden tuomittavana.
Yhteinen opiskelijastatus ja asioiden katsominen erityisesti opiskelijoiden näkökulmasta luo SDS:lle Solidia fokusoituneemman käsityksen ympäröivästä yhteiskunnasta. Rondan mukaan SDS ei kuitenkaan keskity pelkästään opiskelijoihin ja yliopistoihin. “Meidän täytyy katsoa kampustamme kauemmaksi, opiskelijat ovat huomisen työläisiä.”
Suomen tavoin myös Saksassa ongelmana on opiskelijoiden vähäinen kiinnostus edustajistovaaleja kohtaan sekä matala äänestysprosentti. Berliinin vapaalla yliopistolla asiat ovat aktiivien mukaan suhteellisen hyvin ja ylioppilaskunnassa on vallassa hajanainen vasemmisto.
“Mutta lopulta, vaikka rakenteet ovatkin hieman erilaisia kaikkialla, meillä on yhteisiä ongelmia tasapainon löytämisessä byrokratian ja aktivismin välillä sekä epäpoliittisten opiskelijoiden herättämisessä.”