Työväenkirjailija Ahti Kansa uskoo lähidemokratiaan, toivoo rauhaa ja rakastaa historiaa.
Teksti ja kuva Laura Happo
Kansa tekee arpajaisista voitetulla tehosekoittimella banaanista ja marjoista smoothieita. ”Teräsvaarille”, lukee jääkaappiin magneetilla kiinnitetyssä tikku-ukkopiirrustuksessa. 88-vuotiaan työläiskirjailijan kotona on myös työpiste, jonka ympärillä on kansioittain arkistopapereita.
”Pitäis olla monta sihteeriä, että pysyis homma hanskassa. Koko ajan tulee lisää materiaalia!” Kuusi mappikaappia on täynnä yhdistysten, tehtaiden ja järjestöjen historiankirjoitusta.
Kansa on aktiivinen yhdistysmies, jonka kirjallinen ura alkoi 1970-luvun lopulla paperialan järjestön historiikista. ”Nyt on työn alla muistelmateos, omaelämänkerta. Sitä on yli kaksisataa sivua, pitäis osata lyhentää.”
Heti huomaa, että Kansa tykkää puhua vuosiluvuista, elämän historiallisesta näkökulmasta. Hänen tuotantonsa onkin läpileikkaus suomalaisen työväenluokan historiaa ja sen poliittisia tapahtumia. Myös kaunokirjalliset teokset käsittelevät realistisesti muun muassa tehdastyöläisen arkea, politiikkaa unohtamatta.
”Poimin hahmot eletystä elämästä ja sijoitan sinne itseänkin. Minulla on laaja poikkitieteellinen, -taiteellinen ja historiallinen kenttä, mutta aate elää kaikenaikaa!”
Taiteella ja kulttuurilla on Kansan mielestä selvä paikka myös politiikassa. ”Kulttuurin ja taiteen tulisi olla kannustavaa, ohjaavaa ja historiaa tallentavaa. Runouden, musiikin, maalaustaiteen ja teatterin avulla heijastetaan ihmisten mieliin, kuinka värikästä, voimakasta ja tuskallista työväen taistelu on ollut. Ja etenkin tuskallista.”
Rauha yhdistää, kansa ei
Ahti Kansa on elänyt läpi vuosikymmenten poliittiset liikehdinnät ja muutokset, mutta missä mennään nyt?
”Aatteet muuttuvat kaiken aikaa ja uudet sukupolvet tuovat mukanaan uusia ajatuksia. Mutta yksi on pysynyt: kapitalismi, joka työllistää aseteollisuutta ja sotia. Vasemmistossa puolestaan pakka on sekaisin; terve ja rehellinen sosialismi ei löydy. Se piilee osuustoiminta-aatteessa, joka on kapitalismin myötä kuollut.”
Vasemmiston kannatuslukujen laskuun Kansalla mielipide: ei ole joukkoliikkeen tunnetta. ”Persut sen sitä vastoin teki. Me olemme olleet pelastamassa köyhälistöä, mutta ei köyhälistö sitä tajua, koska me politikoidaan liian paljon eduskunnassa.”
Tarvitaan yhtenäisyyden tunne, jotta äänestäjät saadaan liikkeelle. Kirjailija muistelee 1970-luvun vappujuhlia, joita parhaimmillaan järjesti neljä eri työväenluokan tahoa. Vasemmisto pirstaloitui ja kärsi inflaation.
Toisaalta, vasemmiston kriisejä on nähty ja selvitelty ennenkin. Niitä tulee ja menee. ”Ainakin mä oon selvinny hengissä”, Kansa virnistää.
Tällä hetkellä hallitus koettaa neuvotella Suomen kansalle uusia elämisen raameja. Mutta kenelle? Mikä tai kuka on kansa?
”Ei ole mitään yhtenäistä kansaa, on utopia siitä. Me ei olla yhtenäisiä ideologisesti eikä sosiaalisesti. Tämä uusi media tekee ajasta vaikean, sillä tietoliikenteen suuri muutos vie ihmistä kuin pässiä narussa, koettaa yhtenäistää. Minulla esimerkiksi ei ole internettiä, jotta voisin pysyä tarkkailijana. Maailmalla pitäisi sitä vastoin pohtia, mikä on kapitalismin seuraava askel? Onko tämä superkapitalismi ja globalisaatio muka se viimeinen aste?”
Kansan mielestä ihmisiä pitäisi yhdistää rauhanaate, mutta päättäjät lietsovat ympärilleen pelkoa. ”Aseteollisuus on saatava kuriin! Muuten tapamme toisemme ja siinä sivussa luonnon.”
Lähidemokratiaa kylille ja yrityksiin
Tavastilan kylältä, jossa Kansa asuu, ollaan lakkauttamassa kirjastoa. Hän kuluu perustamaansa kyläyhdistykseen, joka vastustaa kirjaston alasajoa. Tämä edustaa lähidemokratiaa, jonka nimeen hän poliittisena vaikuttimena uskoo – tai oikeammin sen puutetta.
”Viime vaaleissa tällä kylällä äänestettiin eniten Perussuomalaisia. Ja nehän ei lähde kirjastoa puolustamaan.”
Tärkeintä Kansan mielestä olisi elvyttää lähidemokratia. ”Jos kirjastot, koulut, postit ja junaliikenne lakkautetaan pieniltä paikkakunnilta, lähidemokratia ei toimi.”
Ihmisillä pitäisi olla päätösvaltaa heitä lähellä oleviin asioihin – kuten oman kylän palveluihin. Kansan mielestä lähidemokratia pitäisi viedä myös yrityksiin; myös henkilöstön pitäisi pystyä valvomaan johtoa.
”Meillä on näitä nallewahlrooseja ihan tarpeeksi. Sehän on ihan älytöntä, että pankit tuottavat koko ajan suurempia voittoja, mutta pankkipalvelut loppuvat. Mulla on yksi julkaisematon runokin tästä aiheesta, ootapas.”
Ja sitten hän lausuu sen siinä, puisen pirttipöydän ääressä.