Äänestämättömyyden syyt johtuvat vaalijärjestelmästä ja politiikan sisällöistä. Äänestäjää on turha syyllistää.
Teksti: Kalle Erkkilä ja Rita Dahl – Kuvitus: Juha Veltti
Neljä viidestä nuoresta katsoo äänestämisen olevan kansalaisvelvollisuus. Lähes yhtä moni uskoo äänestämisen vaikuttavan asioihin. Nuoret ovat entistä kiinnostuneempia politiikasta, ja valtaosa heistä pitää politiikkaa tärkeänä.
Äänestämisestä nuoret eivät kuitenkaan innostu.
Tiedot tulevat ilmi vuoden 2013 Nuorisobarometri-kyselytutkimuksesta, jota varten haastateltiin 1 900 nuorta, jotka olivat 15–29-vuotiaita.
Nuoret kokevat äänestämisen kaikista tutkimuksessa selvitetyistä vaikuttamistavoista tehokkaimpana. Hyvin harva nuori uskoo, että äänestämättömyydellä voisi vaikuttaa.
Miksi sitten alle 30 prosenttia 19–24-vuotiaista nuorista kävi viime eduskuntavaaleissa uurnilla?
Akatemiatutkija Hanna Wassin mukaan äänestämättömyydelle on kolme syytä.
”Ihminen ei voi äänestää, hän ei halua äänestää tai esimerkiksi puolueet tai kansalaisjärjestöt eivät ole ottaaneet yhteyttä”, hän sanoo.
Wass on tehnyt monta vuotta äänestysaktiivisuuteen liittyvää tutkimusta Helsingin yliopiston talouden ja politiikan tutkimuksen laitoksella. Hänen mukaansa ei pitäisi pelkästään miettiä, mikä äänestäjässä on vikana. Wass kertoo, että äänestämättömyyteen vaikuttavat tarjontatekijät ja politiikan sisällöt.
”Etenkin nuorille äänestäjille voi olla vaikea löytää ideologioita, kun keskustellaan rakenteellisista uudistuksista ja toteuttamismalleista. Vaaliväittelyiden seuraaminen vaatii melkoista poliittista lukutaitoa”, hän toteaa.
”Puolueet ovat kiinnostuneita vain ihmisten antamista äänistä.”
Nuorisobarometrista selviää, että nuoret epäilevät mahdollisuuksiaan vaikuttaa edustuksellisen demokratian kautta. Enemmistö uskoo, ettei heillä ole mitään sananvaltaa siihen, mitä hallitus ja eduskunta päättävät. Puolet nuorista on sitä mieltä, että puolueet ovat kiinnostuneita vain ihmisten antamista äänistä.
Tutkimuksessa kysyttiin äänestämättömyyden syitä viime kuntavaaleissa. Joka kymmenes nuori, joka ei äänestänyt kuntavaaleissa ilmoittaa, että hänellä on periaatteellinen päätös olla äänestämättä vaaleissa. Noin puolet tästä joukosta perustelee valintaa sillä, ettei kannata demokratiaa.
Äänestämättömyys ei näyttäydy aktiivisena poliittisena valintana, vaan vaalipassiivisuutena tai oman elämäntilanteen ja puolueiden edustaman toimintatavan välisillä eroilla.
Yleisen valtioopin emeritusprofessori Tuomo Martikaisen mukaan nuorilla on epävarmat tulevaisuudennäkymät. Tämä vähentää äänestysaktiivisuutta. Äänestämättömyys johtuu Martikaisen mukaan usein pettymyksestä politiikkaan, poliittiseen kulttuuriin sekä siinä esiintyvään korruptioon ja poliittiseen nimityskulttuuriin.
”Jos ei äänestä nuorena, niin se jää helposti päälle myös vanhana.”
Wassin mukaan yhteiskunnallinen huono-osaisuus heijastuu suoraan myös äänestämiseen. Usein eri tekijät kasautuvat.
”Heikko terveys laskee tuloja ja kaventaa sosiaalisia suhteita. Nämä vähentävät äänestysmotivaatiota. Lisäksi äänestämättömyys periytyy, kuten tulotaso tai heikko koulutus. Jos ei äänestä nuorena, niin se jää helposti päälle myös vanhana. Nuorempien sukupolvien äänestysaktiivisuus ei kohoa vuosien mittaan.”
Wassin mukaan on tiedetty jo monta vuosikymmentä, että nuoret äänestävät vähemmän kuin vanhemmat ikäpolvet.
”Iän myötä äänestysaktiivisuus nousee, koska oma yhteiskunnallinen asema vakiintuu, ja monilla vaaleissa esillä olevista asioista alkaa olla suora linkki myös omaan elämään. Suomessa ja monessa muussa länsimaassa on kuitenkin huomattu selvä sukupolvivaikutus äänestämisessä. Osallistuminen ei nouse iän myötä enää samassa määrin kuin aikaisemmin. Tämä voi heijastaa osittain esimerkiksi vaikeuksia työllistymisessä”, Wass sanoo.
”Nuoret esiintyivät poliittisessa keskustelussa lähinnä passiivisina kohteina.”
Nuorisotutkimusseuran Nuoret ja ääni – Nuoret eduskuntavaaleissa 2011 -tutkimuksen mukaan puolueiden poliittista peliä on pidetty suurten ikäluokkien asiana, eikä ehdokkaiden ole katsottu ajavan nuorten asioita. Tutkimuksesta selviää, että nuoret esiintyivät poliittisessa keskustelussa lähinnä passiivisina kohteina, jotka pitää pelastaa syrjäytymiseltä, työttömyydeltä tai poliittiselta apatialta.
Nuoret ovat myös aliedustettuja itse ehdokasasettelussa ja valittujen ehdokkaiden joukossa. Tutkimuksen mukaan nuoret ovat usein vain vaalilistojen täyte-ehdokkaina keräämässä ääniä muille. Puolueet eivät juuri panosta heidän kampanjoihinsa. Nuoret päätyvät myös itse äänestämään usein tunnetumpia ja kokeneempia ehdokkaita, koska he eivät tunne tarpeeksi hyvin nuoria ehdokkaita.
Nuorisobarometrin mukaan suomalaisnuorten luottamus yhteiskuntaa kohtaan ei ensisijaisesti kanavoidu äänestämiseen tai poliittiseen järjestötoimintaan.
Edustuksellisen demokratian uudistumiselle näyttäisi siis olevan tarvetta.
Edellyttäisikö luottamuksen muuttuminen kiinnostukseksi sitä, että nuorille pystyttäisiin osoittamaan ja kertomaan, että jokin taho ajaa heidän asiaansa?
