Taloudesta keskusteltaessa on osattava kysyä oikeat kysymykset, jotka eivät tule taloustieteen sisältä.
Miten ilmastonmuutos estetään? Miten globaalit tuloerot tasoitetaan? Mitä hyötyä taloudellisesta toiminnasta on sukupuolten, etnisyyksien ja seksuaalisuuksien aseman sekä ympäristön diversiteetin kannalta?
Nämä ovat kysymyksiä, joita ekonomistit eivät koskaan kysy. Ne eivät ole relevantteja uusklassisessa taloustieteessä, joka on tälläkin hetkellä auttamattoman hegemonisessa asemassa Suomen, Euroopan ja koko läntisen maailman taloustieteilijöiden, harjoitetun talouspolitiikan ja yliopistojen keskuudessa.
Osallistuin marraskuun lopussa Aalto-yliopiston tiloissa järjestetyille Sukupuolentutkimuksen päiville. Tänä vuonna teemana tapahtumassa oli ”raha,seksi ja valta”.
Seminaarin aloitusluennon piti Diane Elson, joka on yksi johtavista feministisistä taloustieteilijöistä. Hän on emeritusprofessorina Essexin yliopistossa. Elson on kirjoittanut monia tietokirjoja, jotka käsittelevät sukupuolten välistä epätasa-arvoa, taloutta ja sosiaalisia oikeuksia.
Elsonin luento käsitteli vuoden 2008 pankkikriisin korjaustoimenpiteitä ja niiden seurauksia etenkin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kansalaisille. Ydinteesi ei ole yllättävä: julkisen sektorin pienennys ja talouskuripolitiikka osuu kipeimmin jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevien nilkkaan. Näitä ovat Elsonin tutkimusten mukaan yksinhuoltajaäidit ja yksinäiset, naispuoliset eläkeläiset. Heidän tulonsa Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa ovat eniten riippuvaisia valtion tukijärjestelmistä.
Elson pohti luennollaan, miksi talouskriisin myötä ei tartuttu vahvemmin mahdollisuuteen murtaa kapitalistinen talousjärjestelmä ja korvata se jollain paremmalla. Miksi päättäjät ja media yhä kuuntelevat niitä johtavia ekonomisteja, jotka eivät kyenneet ennustamaan vuoden 2008 asuntokuplaa? Miksi heillä on yhä niin suuri vaikutusvalta?
Elson kertoi, että Iso-Britanniassa kuningatar kysyi tulistuneena johtavilta ekonomisteilta, miksi he eivät kyenneet ennustamaan taloukriisiä. Kriisin ennustaneet ekonomistit totesivat, että he olivat ”asiantuntijoiden” keskuudessa niin marginaalisessa asemassa, ettei heitä kuunnellut kukaan. Nämä marginaaliekonomistit olivat muuten niitä monitieteellisiä ekonomisteja, jotka ammentavat tutkimuksessaan myös esimerkiksi yhteiskuntatieteiden teorioista.
Elson kysyi luennollaan, olisiko kriisi syntynyt jos sen alullepanijaksi nimetty pankki Lehman Brothers olisikin ollut Lehman Sisters? Kysymys johdattelee tarkastelemaan talouskoneiston rakenteita, johon kuuluvat johtavat ekonomistit ja heidän yliopistojensa tiedekunnat, yritys- ja pankkisektori sekä kansainvälisen poliittisen päätöksenteon koneisto.
Talouskoneiston rakenteita on syytä tarkastella esimerkiksi Joan Ackerin sukupuolittuneiden prosessien kautta. Niitä ovat sukupuolen mukaiset työnjaot, sukupuolittuneet symbolit ja mielikuvat, yksilöiden välinen vuorovaikutus ja sisäinen mentaalinen työ.
Kaikki yllämainitsemani talouskoneiston osa-alueet ovat sukupuolittuneita juuri ackerilaisen teorian mukaisesti. Taloustoimijoiden eliitissä valtaosa on länsimaalaisia miehiä. He ovat hyvin verkostoituneita keskenään ja esimerkiksi pankkisektorilla on valtavasti poliittista valtaa ja suuri lobbauskoneisto.
Ne harvat naiset, jotka pelaavat tässä ”isojen poikien” liigassa eivät varmasti pidä suurta meteliä rakentavasta feministisestä agendastaan, jota heillä ei luultavasti edes ole. Muistutan tässä välissä, että suuren firman tai pankin naispuolinen toimitusjohtaja ei ole itessään todiste feminismin toteutumisesta yhteiskunnassa.
Talouden analysointi erilaisista valtanäkemyksistä käsin on monimutkaista, mutta tärkeää. Taloudellinen valta tulee aina olemaan jonkinlainen vallankäytön mekanismi yhteisöissä, joissa harjoitetaan vaihtoa esineillä ja palveluilla.
Jos emme kriittisesti tarkastele talouden ydinkäsitteitä, vaihtoa ja valtaa, on vaarana, että toistamme kapitalistisen talousmallin vanhat virheet. Puutteet harjoitetussa taloustieteessä heijastuvat väistämättä puutteina harjoitetussa talouspolitiikassa.
Heli Mahkonen