Teksti: Sonja Blom
Kuvat: Juulia Jokinen
Astrologia ei ole kategoria tai tarkastelutapa, joka olisi syntynyt kapitalismin sisällä. Tämä on yksi syistä uskoa siinä olevan potentiaalia myös vapautumaan sen ikeestä ja tätä kautta toimimaan välineenä muuttaa radikaalisti ajatteluamme. Kuitenkin nykyaikana, eläessämme kapitalismin läpäiseminä, tulkitsemme ajatuksia ja järjestelmiä sen kautta. Näin astrologiakin redusoituu helposti identiteettikategorioiksi, apuvälineiksi luoda itseyttä, jota kapitalisoida. Ymmärrys astrologian olemuksesta voi kuitenkin parhaimmillaan räjäyttää ymmärryksemme sekä itsestämme että elämästä ylipäänsä.
Kapitalismin läpäisemässä todellisuudessa meillä on taipumus rakentaa ja tuottaa erilaisia identiteettejä. Nämä identiteetit muodostuvat mikroidentiteeteistä, joiden keskeinen tekijä on jonkinlainen vaihtoarvo ja verrannollisuus. Näillä identiteeteillä ei ole mitään olemuksellista eli essentiaalista ydintä, vaan kapitalismi itse tuottaa nämä identiteetit ja ylläpitää niitä. Tämän se tekee ottaen jotain olennaisia osia ihmisillä olevista tarpeista ja taipumuksista, mutta pureksien ne muotoon, jotka sopivat kapitalismin kehykseen.
Tällaisesta identiteetinmuodostuksesta puhuivat jo puoli vuosisataa sitten teoreetikot Gilles Deleuze ja Félix Guattari kiistellyssä teoksessaan Anti-Oidipus (1972). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari kuvaavat, miten yksi kapitalismin ominaispiirteistä on se, että se luo loputtomasti identiteettejä, joihin samaistua. Näille identiteeteille ominaista on se, että ne muistuttavat jostain ihmisille ominaisesta, mutta ne on suodatettu kapitalismin läpi sellaiseksi, että niillä on kapitalisoitavaa arvoa.
Kulutusyhteiskunnassa tällaiset identiteetit ovat kulmakiviä. Ihmiset ovat aina pyrkineet ymmärtämään itseään, mutta kapitalismi ottaa tämän piirteen ja vääristää sen muotoon, joka ajaa meitä kohti päättymätöntä kulutusta. Tapa, jolla toteutamme näitä meille annettuja identiteettikategorioita, on kuluttaminen. Deleuzen ja Guattarin ajattelussa territorion käsite viittaa alueeseen, jonkinlaiseen rajattuun systeemiin tai kokonaisuuteen. Deterritorialisaatiossa tämä alue muuntuu, rikkoutuu ja laajenee, ja reterritorialisaatiossa järjestyy uudeksi kokonaisuudeksi. Kapitalismi deterritorialisoi ihmiselämän toimintakentän ja lopulta reterritorialisoi sen uudenlaiseksi kokonaisuudeksi, joka muistuttaa tarpeeksi entistä kuitenkaan olematta sitä.
Kapitalismi on siis ottanut meiltä välineet ymmärtää maailmaa, muuttanut ne omaan järjestelmäänsä sopivaksi ja antanut ne meille takaisin käyttöön. Nykyisen kaltainen globaali elämä kulutusyhteiskunnassa samanaikaisesti estää meitä ymmärtämästä itseämme ja tarjoaa median kautta meille rooleja, joihin voimme joko samaistua tai olla samaistumatta. Ensin mainitun tapauksessa voimme tarttua rooliin tietynlaisilla kulutusvalinnoilla.
Tämä väite on nykyaikana vielä todempi kuin se oli silloin, kun Deleuze ja Guattari siitä kirjoittivat. Nykyaikana identiteettiroolien määrä ja niistä saatavilla oleva kulutusmateriaali –niin visuaalinen, auditiivinen kuin materiaalinenkin – on järjetön ja kaikkien saavutettavissa. Identiteettien paljous lisää maailman monimutkaisuutta ja herättää vielä voimakkaamman tarpeen löytää asioita, joihin itse samaistua. Jokainen meistä haluaa tietää, kuka on. Kapitalismi on valmis tarjoamaan meille jokaiselle arsenaalin vaihtoehtoja, jotta joku niistä olisi sellainen, jonka mukaan voisimme samaistaa kulutuksemme.
Astrologian ja kapitalismin jännite
Sosiaalisen median tapa käsitellä astrologiaa ja tehdä siitä meille tuttua on tunnistettava. Meemit kuvailevat eri merkkejä niihin liitettyjen ominaisuuksien ja piirteiden kautta. Luomalla mielikuvaa astrologisesta identiteetistä tällaisten visuaalisten ja tekstillisten ärsykkeiden kautta meemikulttuuri tarjoaa välineen kuluttajalle samaistua, luoda identiteettiään, katsoa kuvaa ja naurahtaen sanoa: tällainenhan minä olen, emotionaalisempi kuin useimmat, koska kuuni on kaloissa, juhlien tunnelmannostattaja, koska olen nouseva leijona.
Meemeissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Ne voivat olla hauskoja, ihania ja samaistuttavia, parhaimmillaan lisätä itsetuntemusta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tietoa. Mutta ne ovat täydellinen esimerkki siitä, miten yksinkertaistetuksi ja helposti prosessoitavaksi informaatio usein tehdään. Tämä välttämättömästi sulkee asioita ulkopuolelle.
Kuten kaikkien muidenkin vastaavien mikroidentitee ttien kohdalla, meemin näkijä kiinnittää itseään kulutusyhteiskuntaan muodostuneen mielikuvan avulla. Näin hän luo itselleen varmuutta siitä, että on tietynlainen. Hän ymmärtää itseään paremmin, mutta ainoastaan kuluttajana. Kapitalismi luo itseään hyödyttäviä kategorioita, ja kun kuluttuja sitoutuu johonkin näistä, on hänen vaikeampi nähdä suuren kuvan ulkopuolelle.
Astrologia ei kuitenkaan yksinkertaisesti toimi näin. Vertailukohtana toimii toinen, usein samaa tarkoitusta kohti pyrkivä identiteettikategorian muodostusväline, persoonallisuustestit. Astrologiaan verrattuna toimintaperiaate on täysin vastakkainen, mutta silti näitä kahta välinettä, astrologiaa ja muita persoonallisuustestejä, käytetään usein pyrkien samaan tulokseen, itsensä ymmärtämiseen ja määrittelemiseen. Kuitenkin persoonallisuustesteissä kyse on nimenomaan piirteiden suodattamisesta kohti jotain yksittäistä muodostettua kategoriaa.
Hieman kärjistäen tätä ajattelua voi ulottaa jopa mielenterveyteen sekä siihen liittyvään diagnosointiin. Moni meistä tunnistaa myös useisiin mielenterveysongelmiin liittyvän meemiytymisen. Siinä samassa, kun voi nähdä jotain astrologista merkkiä edustavan huumorikuvan tai -tekstin, voi tällaisia nähdä myös liittyen esimerkiksi masennukseen tai ADHD:hen.
Jokainen käytössämme oleva kategoria, joka määrittää mielenterveyttä, on syntynyt sellaisena kuin se tällä hetkellä ymmärretään kapitalismin sisällä. Vertailukohtana tämä on relevantti myös sen takia, että sekä astrologia että psykiatrinen diagnostiikka pyrkivät ymmärtämään ja auttamaan ihmistä. Yksi diagnoosin tarkoitus on tarjota väline, jolla käsittää ja käsitteellistää sekä rajata itsestämme jokin piirre, johon voimme tämän käsityksen kautta puuttua.
Astrologiassa voi jossain määrin ajatella olevan kyse samasta asiasta, mutta se, miten nämä kategoriat muodostuvat, rajautuvat ja toimivat, on täysin erilainen näissä kahdessa tapauksessa. Astrologia ja psykiatria eivät ole täysin vertailukelpoisia osana kapitalistista talousjärjestelmää. Erona on, että astrologialla on eri tavoin luontaista potentiaalia irrottautua sen piiristä. Toisin kuin moderni psykiatria, astrologia ei ole syntynyt kapitalismin sisällä.
Astrologiasta ja psykiatriasta
Nykyistä diagnosointiperiaatetta ei yksinkertaisesti voi erottaa kapitalismista. Masennus ei olisi ilmiönä samanlainen kuin se on nyt, jos emme eläisi kaikkia usealla tapaa traumatisoivassa yhteiskuntarakenteessa. Jos emme eläisi yhteiskunnassa, jossa tärkeintä on tuoton lisäämisen mahdollisuus kaikin mahdollisin keinoin, ei masennuksenkaan hoito perustuisi pääosin lääketeollisuuteen.
Diagnoosin kaltaiset kategoriat ovat tietenkin jopa välttämättömiä nykyisen kaltaisessa maailmassa. Emme pystyisi toimimaan maailmassa luomatta kategorioita, jotka auttavat meitä ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Kuitenkin näitä kategorioita käytettäessä on erityisen tärkeää ymmärtää, että ne ovat muutettavissa olevia ja muuttuvia.
Psykiatriassa kyse on kovasta tieteestä, jolla pyritään auttamaan ja ymmärtämään ihmisiä, kun taas toisessa on kyse – niin, mistä? Kuten alussa mainitsin, populäärikulttuurissa astrologia nähdään usein vain yhtenä mikroidentiteetin muodostusvälineenä muiden joukossa: hauskana pikku persoonallisuustestinä tai historiallisena jäänteenä, jolla ei ole totuudellista tai varsinkaan “tieteellistä” perustaa.
Jokaisella syntyneellä eläimellä, ihmisellä, tapahtumalla, kasvilla, tapaamisella, esineellä ja maisemalla on omanlaisensa syntymäkartta. Nämä kartat ovat välineitä, joita voimme käyttää ymmärtääksemme asioita. Kartat ovat omanlaisensa kieli, mutta tarkempi, ajattomampi ja paljastavampi kuin mikään muu kieli, jota puhumme.
Havainnollistaakseni tätä on hieman kerrattava millaisista komponenteista astrologiset kartat muodostuvat. Ensimmäisenä on mainittava planeetat: Ensinnä valaisevat taivaankappaleet aurinko ja kuu, sisemmät eli lähimpänä aurinkoa olevat planeetat Merkurius, Venus sekä Mars. Ulompia planeettoja ovat Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus sekä Pluto. Kaikilla näistä planeetoista on lukuisia omia symbolisia merkityksiään ja hallinta-alueitaan. Auringosta ja kuusta puhutaan eniten siksi, että auringon ajatellaan hallitsevan itseä ja egoa, kun taas kuu hallitsee tunteita ja emotionaalista osaa itsestä. Mitä kaukaisempaan planeettaan mennään, sitä hitaampaa kierto useimmiten on ja sitä enemmän planeetan sijainti omalla kartalla heijastelee enemmänkin yleistä maailmantilaa ja sosiaalista ilmapiiriä henkilökohtaisen persoonan sijaan.
Sen lisäksi, että nämä kaikki planeetat sijaitsevat jossain kahdestatoista astrologisesta merkistä, ne sijaitsevat aina myös jossakin astrologisessa huoneessa ja tietyssä asteessa. Sekä huoneiden – joita on myöskin kaksitoista – että asteiden, joita kartalla on yhteensä täysi 360, tulkintaan ja määrittelyyn on olemassa useita teorioita. Huoneet on mahdollista ajatella erilaisina kokemuksen ja ylipäänsä elämän kenttinä, joissa merkit ja planeetat operoivat. Asteluvuilla on kaikilla omat symboliset merkityksensä ja hallitsevat merkkinsä. Esimerkiksi aurinkosi saattaa olla ravussa, yhdeksännessä huoneessa ja seitsemännessätoista asteesta. Jo tällaisenaan asetelma on monitulkintainen. Kuitenkin tämän lisäksi kaikki planeetat muodostavat toisiinsa suhteita eli aspekteja, jotka määrittävät sitä, miten karttasi eri osat vaikuttavat toisiinsa.
Planeettojen lisäksi kartalla sijaitsevia objekteja ovat esimerkiksi eri asteroidit (joita on yli 21 000, mutta pääosin astrologiassa niistä käytetään alle kymmentä) sekä erinäiset laskennalliset pisteet, jollaisia esimerkiksi nouseva ja laskeva merkki ovat. Sen lisäksi, että nämä kaikki kartan osaset ovat vaikutussuhteessa toistensa kanssa, ne ovat myös jatkuvassa vaikutussuhteessa senhetkiseen tähtikarttaan. Planeetat ovat jatkuvassa liikkeessä, kartta muuttuu jokaisena hetkenä, ja se, miten koemme oman karttamme eri osat muuttuu sen mukaan, miten tämänhetkinen taivaankansi omaan karttaan suhteutuu. Oikeastaan ainoa asia, mitä astrologia väittää, on se, että jokainen maan päällä oleva asia heijastelee jollain tapaa kaikkia kahtatoista merkkiä. Ainoastaan heijastustapa vaihtelee, asiasta ja hetkestä riippuen.
Astrologia rihmastoisena prosessina
Astrologia on alati muuttuvaa, rihmastoista – mutta kuitenkin erittäin tarkkaa ja objektiivisesti pätevää laskennallista tiedettä.
Astrologiassa on kyse elämästä. Astrologiset kartat eivät kuvaa ainoastaan jokaista eläväistä, muuttuvaa ja virtaavaa piirrettä ihmisissä, vaan myös jokaista paikkaa, tapahtumaa ja hetkeä. Kartta koostuu osista, ja jokainen näistä osista on liikkuva, elävä, ja vuorovaikutuksessa muiden osien kanssa.
Astrologinen kartta on kuin todellinen nimi, jonka jokainen meistä saa syntymän hetkellä. Siitä hetkestä lähtien tämä kartta vuorovaikuttaa jokaisen tulevan ja menneen hetken kanssa. Jos astrologista karttaa ajattelee kuvauksena itsestä, siihen on sisäänrakennettuna ikuinen muutos ja liike. Se, millaisena karttasi antamat ominaisuudet ilmenevät kussakin hetkessä, muuttuu tämän hetken perusteella. Astrologia on kuin taikapeili, jonka heijastama kuvajainen väreilee ja muuntuu jokaisessa hetkessä. Kysyessä siltä, kuka minä olen, vastaus on joka kerta eri. Mikä olisi täydellisempi kuvaus identiteetistä, joka on kaikkea muuta kuin rajoittava, kaikkea muuta kuin suljettu kategoria?
En väitä, ettei astrologiassa olisi myös pysyviä komponentteja. Eihän persoonakaan vaihdu päivä päivältä. Sille, miksi aurinkomerkki on erityisen korostunut astrologiassa, on syynsä. Samoin sille, minkä takia useimmiten korostetaan kuuta ja nousevaa merkkiä. Astrologian ymmärrys kategoriana pyrkii kohti samaa maalia kuin muut kapitalismin sisällä toimivat kategoriat: järki haluaa yksinkertaistaa asiat siten, että ne sopivat ajatteluumme. Ja koska olemme tottuneet ajattelemaan hierarkisoivien ja binääristen kategorioiden kautta, pyrimme taivuttamaan myös astrologiaa tähän muotoon.
Kuitenkin, jos edes kerran katsahdamme koko karttaamme, ymmärrämme, että horoskoopista puhuminen vain näiden tiettyjen komponenttien kautta ei ole ainoastaan yksinkertaistavaa vaan myös täydellisen vääristävää. Syntymähetken kartan jättämä painauma on periaatteessa ikuinen, elämäsi mittainen – ja joidenkin tulkintojen mukaan myös sen yli. Monet väittävät, että kartta voi paljastaa jotain sekä menneistä että tulevista elämistä, kenties myös tavan, ajan ja paikan kuolemallesi. Astrologia liittyy yhtä paljon kuolemaan kuin elämään, se liittyy aikaan. Astrologian voisi jopa ajatella olevan erityinen tapa ajatella aikaa, keino päästä lineaarisen etenevän aikakäsityksen ulkopuolelle. Astrologia tiedostaa, että ainoa ajassa todellinen asia on sen syklisyys. Jos kartalla on näin näennäisen deterministisiä, jopa teleologisia ominaisuuksia, miten sen voi väittää olevan muuntuva?
Juuri tässä ristiriitana näyttäytyvässä asiassa kiteytyy astrologian totuudellisuus. Se kykenee sisältämään pysyviä, ajattomia totuuksia, jotka kuitenkin ovat muutoksessa. Tähtien kautta ajattelu avaa oman totuusjärjestelmänsä, jota voisimme soveltaa muuhunkin ajatteluun. Yhtäaikainen pysyvyys ja muuttuvuus ovat täysin mahdollisia. Meillä voi olla jonkinlainen ydin, menneisyys tai tarina, jota rakennamme ja muokkaamme joka sekunti, ja jonka ilmenemismuodot kuitenkin muuntuvat vuorovaikutuksessa ympäristöön. Ytimen olemus ja ilmeneminen on täysin riippuvainen siitä vuorovaikutuksesta, jonka osana se on.
Astrologinen ajattelu korostaa sitä, että mikään maailmassa ei ole irtonaista tai yksinäistä, vaan se, mitä olemme, riippuu meitä ympäröivistä asioista. Astrologian potentiaali on myös sen potentiaalia depersonalisoida. Se voi tehdä ymmärrettäväksi sen, että koostumme luontaisesti moneuksista. Vuorovaikutussuhteet, jotka muodostavat meitä, ovat poukkoilevia ja rihmastoisia, aaltoilevia. Persoonamme ei rakennu lineaarisesti, eikä myöskään aika. Yhteisömme eivät muodostu säännönmukaisesti ja oletettavasti, vaan aina on jotain enemmän kuin osaamme ottaa huomioon.
Lopuksi: astrologia kielenä ja välineenä
Astrologisia traditioita on tuhansien vuosien saatossa muodostunut yltäkylläisesti, ja tapoja tulkita astrologiaa on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Tämä myös tuo astrologian kokijan tasolle: toisin kuin esimerkiksi suljetut, tieteelliset kategoriat, joihin vain jonkinlaisen auktoriteetin omaavilla henkilöillä on oikeus, astrologia on kaikille. Se on kieli, jonka kuka tahansa voi oppia.
Astrologia antaa nimenomaan kielen yllättävienkin yhteyksin ymmärtämiselle ja luomiselle, se auttaa hahmottamaan sen, millä tavoin kaikki liittyy kaikkeen. Astrologiset kategoriat ovat luontaisesti avoimia ja luovat loputtomasti uusia yhteyksiä, kuin neuronit aivoissa tai sienet rihmastoissa. Toisin kuin kapitalismin sisällä syntyneet kategoriat, ne eivät jämähdä ja sulkeudu, vaan niiden elinehto on hengittävä tila, joka jatkuvasti keskustelee koko muun maailman kanssa.
Suurin haaste astrologisen maailmankuvan hyväksymisessä on se ristiriita, että mitä syvemmälle astrologiaan uppoaa, sitä vaikeammaksi se käy. Astrologia heijastelee todellisuuden luonnetta. Kaikki on muuttuvaa ja mikään ei ole varmaa.
Tällainen maailmankuva antaa meille myös välineen käsitellä mahdollisia tulevia kapitalismin jälkeisiä yhteiskuntia – tai haaveita niistä. Emme voi enää tehdä maailmaa, joka olisi täydellinen, vaan ainoa vaihtoehtomme on koettaa selviytyä maailmassa, jonka valintamme ja tekomme ovat muuttaneet lähes elinkelvottomaksi. Astrologia antaa loputtoman välinearsenaalin tutkia, kuinka meidän tulisi elää: kuinka asiat vaikuttavat toisiinsa ja millaisia suhteita ne luovat. Millaisia itse olemme tässä hetkessä. Millaisia voisimme olla.
Elämässä ja elämisessä ei ole ainoastaan kyse siitä, miten asiat ovat, vaan myös siitä, miten ne voisivat olla. Nämä kaksi asiaa liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Maailmassa on aina kyse enemmästä kuin miten se meille aistiemme kautta ilmenee. Astrologia ei ainoastaan auta näkemään tätä, vaan se auttaa meitä myös muuttamaan tapaamme katsoa pysyvästi sellaiseksi, että meidän on jatkossa helpompi prosessoida elämää jatkuvana muutoksena, jatkuvien pienien limittäisten ja risteilevien vaikutussuhteiden kokoelmana.
Tässä astrologia tulee lähelle deleuzelaista (eron) ontologiaa. Asian, joka katsotaan eläväksi, ei tarvitse olla ihminen tai muu eläin, vaan se voi myös olla esimerkiksi tapahtuma, kahden ihmisen välinen vuorovaikutus tai vaikkapa kaupunki. Samoin jokainen näistä asioista omaa oman karttansa, omat vuorovaikutussuhteensa. Tällainen ajattelu ja kieli auttaa meitä liikkumaan poispäin antroposentrismistä. Sen sijaan, että ajattelemme itseämme erinäisinä elävinä olentoina, voimme ajatella itseämme osina moninaisia emotionaalisia, ekologisia ja muita rihmastoja, kokoelmia ja suhteita. Kuten me todellisuudessa olemmekin.
Maailman ymmärtäminen on kaikkea muuta kuin yksinkertainen prosessi. Se vaatii aikaa ja sitoutumista, luottamusta. Ymmärtääkseen maailmaa tulee ensin ymmärtää tutuinta osaa siitä eli itseään. Yksi parhaista välineistä tähän on oma astrologinen kartta. Jokaisella meistä on sellainen, ja jokainen meistä voi oppia tulkitsemaan sitä. Pian sen jälkeen, kun olet alkanut tutustua omaan karttaasi, huomaat, että samaa vaikutussuhteiden logiikkaa voi käyttää kaiken ymmärtämiseen. Uskon, että jokainen, joka ei käytä hyväksi mahdollisuutta tutustua omaan karttaansa, heittää hukkaan ainutlaatuisen tilaisuuden ymmärtää paremmin sekä itseään että ympäröivää maailmaa. Joten miksi et aloittaisi jo tänään?
Sonja Blom on neurotieteilijä ja filosofi, joka odottaa sitä päivää, kun astrologiaa aletaan opettaa yliopistoissa. Julkaistu Liberossa 3/2021.
