Libero

  • Artikkelit
  • Tilaa lehti
  • Toimitus
  • Mainostajalle
  • Näköislehdet
  • Liberon linja
  • Etusivu
↓

Fanifiktio – epäkaupallista kirjallisuutta, kirjallisuudentutkimusta vai kevyttä hömppäviihdettä?

20.12.2012

Fanifiktiossa fanista tulee kirjailija.

teksti Saara Kokkonen kuvitus Pirjo Hakonen

Fanifiktio on pinnalla. Viimeistään E.L. Jamesin pankit räjäyttänyt, mamipornoksikin kutsuttu trilogia harmaan sävyistä toi sen suuren yleisön tietoisuuteen. Stephenie Meyerin Twilight-kirjasarjan nuorten rakastavaisten elämään alun perin perustuva tarinaa on myynyt miljoonia niteitä ympäri maailmaa. Netissä julkaistavasta jatkosarjasta hioutui suosion myötä oma teossarjansa. Ennen painokoneiden käynnistymistä hahmoja muokattiin vielä lisää – juuri sen verran, ettei E.L. Jamesia voida syyttää plagioinnista.

Fanifiktio on yksinkertaisimmillaan jonkun muun tarinaan pohjautuvaa kirjallisuutta. Alkuperäistarinana voidaan käyttää esimerkiksi TV-sarjoja, elokuvia, sarjakuvia ja kirjoja. Fanifiktiotarinat eli ficit voivat olla hyvin uskollisia alkuperäistekstille tai poiketa siitä rajustikin.

Yhdistävä tekijä kaikelle fanifiktiolle on sen epäkaupallinen luonne: tekstiä ei ole kirjoitettu myyntitarkoituksessa. Toisinaan kuitenkin fanifiktion kirjoittajat onnistuvat tavoittamaan teksteillään tuhansia, ja menestystarina on valmis. Myös kustantamot ovat huomanneet fanifiktion suosion, ja eniten lukijoita keränneitä ficejä aletaankin muokata nopeasti uuteen uskoon ja painokelpoisiksi.

Kaikki lähti trekkereistä

Vaikka fanifiktio nousi pinnalle vasta internetin myötä, sitä on kuitenkin ollut olemassa jo kymmeniä vuosia. Fanikulttuurin ja fanikirjoittamisen katsotaan usein alkaneen Star Trek -televisiosarjan fandomin eli faniyhteisön myötä. Star Trek -harrastajia alettiin jo varhaisessa vaiheessa kutsua trekkereiksi. Tarina ei kerro, onko nimityksen tarkoitus olla pilkallinen vai pelkästään kuvaava.

1960-luvulla nämä intohimoiset scifiharrastajat eivät voineet kuitenkaan blogata tai tviitata fanituksensa kohteesta, vaan fanifiktiotarinat kiersivät kirjoittajalta toiselle käsin kirjoitettuina papereina tai fanzinejen mukana. Fanzine, tuttavallisemmin zine, tarkoittaa fanien omakustanteista lehteä. Vaikka suosituimmilla zineillä on ollut reilusti lukijoita, niitä on aina yhdistänyt eräs fanifiktion perusajatuksista: epäkaupallisuus. Zinet on toimitettu harrastajapohjalta, ja niiden myynnillä on katettu lähestulkoon pelkästään painokustannuksia. Ansaitsemisen sijaan fokuksessa on aina ollut faniyhteisö itse.

Fanifiktio onkin yhteisöllistä. Suositut aiheet, kuten Harry Potterin ja hänen ystäviensä seikkailut, keräävät ympärilleen satoja fanifiktion kirjoittajia. Osa fanifiktiokulttuuria on toisten kirjoittamien tekstien kommentointi ja oman tekstin muokkaaminen kommenttien perusteella. Kommentointi on usein kannustavaa ja lempeää, jolloin yhteisö näyttääkin ulkopuolisen silmin melko ystävälliseltä. Faniyhteissä on kuitenkin olemassa tiettyjä konventioita, joita vastaan toimimista ei katsota hyvällä: tietynlaiset tarinat saavat usein hyistä palautetta osakseen. Tällaisia ovat usein nuorten kirjoittajien suosimat, mutta faniyhteisön paheksumat Mary Sue -tarinat, joissa päähahmosta on rakennettu liian täydellinen.

Mies synnyttää

Fanifiktio on kirjallisuudenlajina uusi ja se elää ja muuttuu jatkuvasti. Sen sisällä on lukemattomia erilaisia alalajeja, joten tekstien sijoittaminen tiettyyn kategoriaan voi olla erityisen hankalaa. Koska kirjoittaja on vapaa poimimaan alkuperäistekstistä vain haluamansa, ficit voivat erota lähtökohdastaan suuresti. Mukaan on saatettu ottaa vain yksi hahmo, yksi paikka, yksi maailma tai yksi ajatus – kaikki ovet ovat avoimia. Kirjoittajat kuitenkin luokitteleva fanifiktionsa itse.

Yhteisön tapoihin kuuluu kirjoittaa tekstin alkuun lyhyt tiivistelmä, josta lukijan on mahdollista tarkistaa, olisiko teksti mahdollisesti häntä kiinnostava. Erityisen suosittua fanifiktiota on slash, joka tarkoittaa homoeroottista tarinaa. Vaikka alkuperäistekstin hahmot voivat olla hetero- tai aseksuaaleja, slashissä heidät on kuvattu romanttisesti tai eroottisesti homoseksuaaleina. Slash on hyvin yleistä ja jatkaa toisinkirjoittamisen perinnettä kiinnostavalla tavalla.

Muita mielenkiintoa kutkuttavia alalajeja ovat esimerkiksi manpreg ja fluff. Manpreg-tarinoissa kuvataan miehen kokemaa raskautta, mikä on melko epätavallista valtavirtakirjallisuudessa, mutta niin suosittua faniyhteisössä, että sille on luotu oma alalajinsa. Fluff-tarinat ovat lyhyitä ja nimensä mukaan myös pehmoisia. Niiden tarkoitus ei ole juuri muuta kuin herättää emootioita.

Varastamista vai fanittamista?

Fanifiktio on tasa-arvoista. Se on antanut äänen myös niille, joiden tekstejä muuten harvoin luetaan – esimerkiksi köyhille naisille. Vaikka teksteiltä odotetaankin kohtuullisen sujuvaa kieltä ja vähintään luettavissa olevaa ulkoasua, ficit ovat jotain muuta kun tiedeyhteisön tai ”korkeakulttuurin” hyväksymää, kirjallisuuden kaanoniin kuuluvaa valmista tekstiä. Kuka tahansa voi ja saa kirjoittaa fanifiktiota ja jokaisen tulkinta on teoriassa ihan yhtä oikea.

Feministisen kirjallisuudentutkimuksen metodi ”vastakarvaan lukeminen” on mielestäni osa fanifiktiokulttuuria. Hyvin usein passiivinen naishahmo on kirjoitettu uudestaan ja aivan toisenlaiseen rooliin. Fanifiktion keinoilla on mahdollista käsitellä esimerkiksi suosikkiteoksen puutteita ja virheitä.

Ficeissä alistetut voivat nousta ahdingostaan, passiiviset koristehahmot voivat saada supervoimia ja vahingollisessa parisuhteessa riutuva voi kääntää elämänsä suunnan ja ottaa ohjat omiin käsiinsä. Fanifiktio on muutakin kuin vain aukkokohtien täyttämistä – se on tekstin tulkintaa, syvällistä analyysia ja myös toisin tekemistä.

Tekijänoikeuksien suhdetta fanifiktioon on pohdittu paljon. Missä kohtaa menee omistamisen raja? Fanifiktion epäkaupallisesta luonteesta huolimatta se on saanut jotkut kirjailijat ja kustantajat repimään pelihousunsa. Kirjailijat kokevat tarinansa varastetuiksi ja kustantajat ovat huolissaan siitä, kenellä on oikeus tarinoihin.

Toistaiseksi en ole kuullut yhdestäkään oikeusjutusta fanifiktion kirjoittajia vastaan, ja toivon todella, etten koskaan kuulekaan. Hahmojen, paikkojen ja fantasiamaailmojen epäkaupallinen uusiokäyttö on tekstin tulkintaa parhaimmillaan. Olisi sääli, jos jatkuvasti kasvava ja kehittyvä fanifiktioyhteisö kuihtuisi marginaaliin rankaisun pelossa.

← Miehen tie on kivinen Kiellot luovat turvattomuutta →

Artikkelit:

  • Afrikka
  • Aktivismi
  • astrologia
  • Blogi
  • Essee
  • Henkilö
  • Kaikki artikkelit
  • kansalaistoiminta
  • Kärkölä
  • kaupunki
  • kaupunkisuunnittelu
  • Kehitysyhteistyö
  • Kirjallisuus
  • Kirjallisuustiede
  • Kulttuuri
  • Kuntapolitiikka
  • Kuntavaalit
  • Kuvareportaasit
  • Lapsuus
  • Media
  • Mielipide
    • Kolumni
    • Pääkirjoitus
  • Modernismi
  • Neuvontapalsta
  • Pääkirjoitus
  • Pääoma
  • Palestiina
  • Poliittiset vangit
  • Politiikan teoria
  • Pormestarimalli
  • Reportaasi
  • Runous
  • Ruoka
  • Sarjakuva
  • Taide
  • Talous
  • Teema-artikkeli
    • Aseet
    • Fanitus
    • Ilmasto
    • Internet
    • Islam
    • Komedia
    • Kosmos
    • Työ
    • Urheilu
    • Vaietut sodat
    • Vanhuus
    • Vapaus
    • Velka
  • Uutinen
  • Vaalit
  • Vasemmisto
  • Venäjä
  • Ydinvoima
  • Ympäristöaktivismi
Jaa Facebookissa
Twiittaa

Kommentoi

Aiheeseen liittyvät jutut:

  • Rojalistit
  • Konkreettista kansanvaltaa
  • Hot Girls for Bernie SandersHot Girls for Bernie Sanders
  • Tuttu ja vieras Paris, TexasTuttu ja vieras Paris, Texas

Copyright © 2023 · Agency Pro Theme On Genesis Framework · WordPress · Log in