Miten sukupuoli vaikuttaa huippu-urheilussa?
Teksti Minna Minkkinen, kuva (CC) André Zehetbauer
Urheilussa on iät ja ajat jaoteltu miehet ja naiset omiin sarjoihin, koska miehet ja naiset ovat fysiologisesti erilaisia.
Viime kesän yleisurheilun maailmanmestaruuskisat sekoittivat jälleen pakkaa eteläafrikkalaisen Caster Samenya voittaessa ylivoimaisesti naisten 800 metrin juoksussa.
Samenyan ylivoimaisuus ja maskuliiniset piirteet herättivät niin paljon ihmetystä, että hänet passitettiin sukupuolitesteihin.
Uuttaa kilpailijoiden testaaminen ei ole. Suomalainen Marja-Liisa Kirvesniemi testattiin vuoden 1991 Val di Fiemmen MM-kisoissa. Veikkaajan haastattelussa Kirvesniemi kertoo, kuinka kaksi miesgynekologia tutki hänet, eikä hän koskaan anna tapahtunutta anteeksi. Kirvesniemellä oli tuolloin jo kaksi lasta ja lukuisia arvokisamitaleja.
Kumpikin urheilija todettiin naisiksi. Muitakin vaihtoehtoja kuitenkin jää jäljelle.
Housut alas!
Intersukupuolista henkilöä ei voida vain fyysisten ominaisuuksiensa puolesta luokitella yksiselitteisesti mieheksi tai naiseksi. Intersukupuolisella henkilöllä on synnynnäisesti sekä miehen, että naisen fyysisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi henkilöllä voi olla ulkoisesti naisen sukupuolielimet, mutta sisäisesti henkilöllä voi olla miehen anatomia.
Naisten saatua luvan osallistua moderneihin olympialaisiin, on naisten sukupuolinen määrittely ollut olennaista.
Systemaattista sukupuolen testaamista on tehty vuodesta 1967 alkaen arvokisoissa, kuten yleisurheilun MM-kisoissa ja olympialaisissa. Ennen, kun testaus päästiin tekemään laboratoriossa syljestä, se tapahtui fyysisten ominaisuuksien perusteella. Kilpailijat riisuutuivat alasti lääkäreistä koostuvan arviointiryhmän edessä. Testaamiseen kuului myös sukuelinten koskettaminen tai gynekologinen tutkimus.
Meksikon Olympialaisissa 1968 otettiin käyttöön vähemmän nöyryyttävä testaaminen.
Kansainvälinen Olympiakomitea KOK otti tuolloin käyttöön suun limakalvolta otetun solunäytteen tutkimisen. Vallalla oli silloin käsitys, että miehen ja naisen sukupuolikromosomit ovat erilaiset. Testaaminen oli kuitenkin ongelmallista Y- ja X-kromaattien havaitsemisen vuoksi. Testi eli urheilupiireissä pitkään, vaikka se poistui lääketieteestä jo 70-luvulla.
Sopimaton nainen
Puhtaasti kromosomeihin tuijottavat testit eivät tunteneet sukupuolisuuden moninaisuutta, ja moni urheilija hylättiin väärien tulosten perusteella.
Monesta intersukupuolisuuden muodosta ei ole urheilijalle hyötyä, ainoastaan CAH-muodosta on etua, sillä se saa kehon tuottamaan enemmän testosteronia. Sukupuolen testaus ei kuitenkaan tuo esiin näitä naisia, eikä ole tarvettakaan, koska he ovat vain ja ainoastaan naisia.
Vuosien 1972, 1976 ja 1984 olympialaisissa testattiin yhteensä 6561 naista, joista 13 tuomittiin sopimattomiksi naisten sarjoihin. Useimmilla näistä kilpailijoista oli joku sellainen intersukupuolisuuden muoto, josta ei ole kilpailuissa heille mitään hyötyä. Osa intersukupuolisista ei edes tiennyt olevansa intersukupuolinen ennen perusteellisia testauksia.
Yleisurheiluliitto (IAAF) lopetti tammikuussa 1991 systemaattisen naisten sukupuolen testaamisen. KOK lopetti testaamisen vasta vuonna 2000. Sydneyn olympialaiset olivat ensimmäiset kisat jossa naisia ei enää testattu.
Miesten sukupuolta ei koskaan ole testattu.
Kahdelle sarjalle perusteita
TUL:n kehittämisjohtaja Sari Virta kannattaa sukupuolten testausta, koska hän uskoo väärinkäytösten mahdollisuuteen.
Virran mielestä systemaattiseen naisten ja miesten testaamiseen ei kuitenkaan kannata lähteä. Testaamisesta pitäisi viime kädessä vastata itsenäinen ja lajiliitoista riippumattomaton taho, kuten Kansainvälinen antidopingkomitea Wada.
Sari Virran mielestä sukupuolta ei tule testata vain lääketieteellisesti.
»Testauksen on oltava laajempi ja kattavampi kuin vain sylkinäyte. Vaikka laboratoriotestit ovat nopeampia, moniulotteinen testaaminen psykologin testit mukaan lukien ovat urheilijoiden tulevaisuuden kannalta merkittäviä», Virta pohtii.
Urheilijaa ei missään nimisessä pidä jättää yksin, oli testin tulos mikä hyvänsä.
”Vaikka tasa-arvo on lisääntynyt urheilussa viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana, elämme kuitenkin vahvasti normitetussa maailmassa. Esimerkiksi naisten moukarinheitto on ollut mukana vasta kaksissa viime MM- kisoissa”.
Intersukupuolisuuden kysymys ei ole helppo urheiluliitollekaan. TUL:n tasa-arvolautakunta pohti intersukupuolisuutta viimeksi kokouksessaan ja laatiessaan liittokokoukselle Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelmaa.
”Lähtökohtana on oltava, että kaikilla ihmisillä on oikeus liikuntaan ja urheiluun”, Virta painottaa.
Tämä juttu on julkaistu urheiluteemaisessa Liberossa 1/2010
