Steingrímur Sigfússonin mukaan politiikan pääperiaatteen pitäisi olla kestävyys.
Teksti: Hanna-Marilla Zidan – Kuvat: Teemu Silván
Islannin entisen valtiovarainministeri Steingrímur Sigfússonin poliittinen toiminta alkoi Islannin Keflavikin sotilastukikohdan vastustamisesta.
Harva olisi arvannut, että nuori mielenosoittaja olisi vuonna 2009 maan valtiovarainministeri, joka niittäisi kansainvälisesti suurta kunnioitusta luotsaamalla maansa pois talouskriisistä vasemmistolaisella talouspolitiikalla.
Islantia kohtasi paha kriisi vuonna 2008 edesvastuuttoman talouspolitiikan ja pankkien valtavan lainanoton vuoksi. Oikeistohallitus joutui eroamaan protestien seurauksena. Vaaleissa tilalle tuli sosiaalidemokraattien ja Vihreän vasemmiston hallitus.
Islantilaisten pankkien veloista oli tullut liian suuria pienen maan pelastettavaksi. Toisin kuin muualla Euroopassa, Islanti antoi pankkiensa kaatua. Uusi hallitus käytti varoja sosiaaliohjelmiin, työllistämiseen ja koulutukseen, jotta talouskriisiä saatiin hoidettua.
”Politiikassa ei tulisi keskittyä irtopisteiden keräilyyn eikä seuraavien vaalien tulokseen. Vasemmiston pitäisi ennen kaikkea keskittyä tavallisten ihmisten hyvinvointiin. Mikäli tavallisilla ihmisillä on asiat paremmin meidän tekojemme ansiosta, niin on se oikea palkinto, vaikka saisimme turpaamme seuraavissa vaaleissa”, Islannin Vihreä vasemmisto -puolueen entinen puheenjohtaja Steingrímur Sigfússon sanoo.
Hyvinvointivaltion suojaaminen on ollut keskeinen osa Sigfússon ideologiaa, josta kertoo hänen jo ennen talouskriisiä kirjoittamansa kirja All of Us – Icelandic Welfare Society at Crossroads.
”Kysymys kuuluu, miten ihmiset saa vähemmän lyhytnäköisiksi. Meidän vastuullamme ovat myös tulevat sukupolvet ja se, millaisen yhteiskunnan luomme heille. Uusliberaaliset näkemykset ovat äärimmäisen vastuuttomia ja lyhytnäköisiä. Uusliberaalit lupaavat kaikenlaista hyvää ihmisille heti vaalien jälkeen, mutta kukaan ei ajattele kestävää kehitystä. Voimme jättää jälkipolville muutakin kuin velkaa, rikkinäistä infrastruktuuria ja heikon yhteiskunnan. On tärkeää miettiä, mitkä menettelyt ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä ja mitkä eivät”, Sigfússon sanoo.
Hän muistuttaa, että liika leikkaaminen on sosiaalisesti vahingollista ja erittäin huonoa taloudenhoitoa.
”Rikkaiden verojen laskeminen ei missään nimessä ole hyvää talouspolitiikkaa, ja se on sosiaalisesti vastuutonta. Tämän päivän menetetyt tuotot ovat huomisen maksettavia. Leikkaaminen tarkoittaa aina palvelujen lakkauttamista ja sitä, ettei tehdä tärkeitä sijoituksia infrastruktuuriin, joten jätämme ongelmat tulevaisuuteen. Ongelmista tulee vain vaikeampia ja isompia.”
Sigfússonin mukaan politiikan pääperiaatteen tulisi olla kestävyys.
”Tämän hetken sukupolvia ei voi suojella tulevien kustannuksella. Miksi tätä ei ymmärretä talous- ja sosiaalipolitiikassa, vaikka asiaan on herätty ympäristöpolitiikassa? Harva edes hyvin oikeistolainen uskaltaisi sanoa ääneen, että voimme tuhota ympäristön, jotta meillä olisi helpompaa tänään. Suurin osa sanoo, että meidän on tehtävä vastuullisia valintoja, koska meillä on vain yksi maapallo. Samat kestävän kehityksen periaatteet eivät tunnu pätevät sosiaali- ja talouspolitiikassa.”
Vihreän vasemmiston rakentaja
Steingrímur Sigfússon on onnistunut saavutuksistaan huolimatta pitämään jalat maassa ja on voimakkaasti kytköksissä yhä vuosikymmenien poliittisen toiminnan jälkeen niihin periaatteisiin, joiden vuoksi lähti politiikkaan.
Sigfússon pyydettiin ensi kertaa ehdokkaaksi vaaleihin sosialistien listoille 21-vuotiaana. Parlamenttiin hänet valittiin vuonna 1983. Vuoteen 1998 asti Sigfússon toimi Kansan liiton kansanedustajana.
Islannin vasemmisto kävi läpi suuria mullistuksia vuosina 1998-1999. Useat vasemmalle kallellaan olevat puolueet, isoimpina sosiaalidemokraattinen puolue, Naisten lista ja Kansan liitto yhdistyivät yhdeksi Sosiaalidemokraattinen Allianssi -puolueeksi.
Sigfússon kuului niihin, jotka eivät liittyneet Sosiaalidemokraattiseen Allianssiin.
”Me jotkut vanhojen sosialistipuolueiden jäsenet, feministit ja ympäristöaktivistit kaipasimme radikaalimpia elementtejä politiikkaan. Emme uskoneet uuden demari-Allianssin olevan tarpeeksi edistyksellinen.
Pohdimme sitä, miksi emme rakentaisi kokonaan uutta puoluetta?”
Juuri niin he tekivätkin. Vuonna 1999 syntyi Islannin Vihreä Vasemmisto. Sigfússon on todennut uuden puolueen luomisen olleen poliittisen uransa parasta aikaa, sillä Vihreän vasemmiston perustajat olivat täynnä intoa ja uskallusta.
”Puolueen perusarvot olivat perinteisiä vasemmistoarvoja, ympäristönsuojelua, feminismiä sekä rauhanpolitiikkaa. Olemme yhä Islannin ainoa Nato-jäsenyyttä vastustava puolue. Kampanjoimme yhä aktiivisesti demilitarisoinnin ja rauhanprosessien puolesta. Tiesimme, että näiden asioiden ajaminen oli riskialtista, mutta halusimme tietää, olisiko tällaiselle puolueelle tarvetta Islannissa. Ilmeni, että oli ja on yhä.”
Vihreä Vasemmisto on onnistunut nostamaan esiin aivan uusia asioita islantilaisessa politiikassa.
”Kun aluksi nostimme monia asioita kuten ympäristönsuojelua, olimme yksin, mutta onnistuimme vaikuttamaan poliittiseen keskusteluun tuomalla uusia ideoita. Olemme vaikuttaneet islantilaiseen politiikkaan paljon ja olisimme tehneet sen, vaikkemme olisi ikinä päässeetkään hallitukseen.”
