Mies- ja naisoletettu ovat käyttökelpoisia termejä, jotka panevat miettimään, milloin sukupuolta tarvitsee edes mainita.
Niko Peltokangas
Olen kuullut otsikon kysymyksen monta kertaa viime kuukausina. Vastaukseksi on vakiintunut, että kyllä, tiedämme tulevan lapsen juridisen sukupuolen. Muille emme sitä ole kertoneet.
Ymmärrän toki, miksi sukupuoli, tai oikeammin genitaalit, kiinnostavat. Myönnän auliisti, että omatkin kuvitelmani lapsesta eroavat sen mukaan, mitä kuvittelen hänen jalkoväliinsa. Vaikka kuinka yritän poistaa juridisen sukupuolen merkitystä maailmasta, tulee hän törmäämään rajoittaviin oletuksiin ja luokitteluihin siinäkin tapauksessa, että juridinen sukupuoli osuu samaan hänen oman kokemuksensa kanssa.
Outoa on ollut sukupuolen arviointi puolisoni vatsan muodosta, ja vielä oudompaa se, että maha jonkun mukaan ennustaa ’naisoletettua’.
Moni tuntuu luulevan, että nais- tai miesoletettu on uusi, poliittisesti korrekti sana naiselle tai miehelle. Sanat ovat kyllä käyttökelpoisia, mutta toisella tavalla.
Jos puhut ihmisestä, jonka sukupuolikokemusta et tiedä, sinun ei tarvitse sitä olettaakaan. Jos taas puhut kouluopetuksen sukupuolittumisesta, silloin tarkoittanet sitä, miten ihmisiä kohdellaan eri tavalla heidän oletetun sukupuolensa mukaan, mies- tai naisoletettuina.
Näiden kätevien sanojen avulla tulee pohdittua, tarkoittaako puhuessaan oikeasti miehiä vai vain miehiksi oletettuja ja onko oletetun tai oikean sukupuolen mainitseminen ylipäänsä tarpeen. Aika monesti – kuten sikiön tapauksessa – ei ole.
Nais- ja miesoletetut ovat melko täydellinen esimerkki uuden äärioikeiston vihollisesta eli poliittisesta korrektiudesta. Vihaajille termit ovat jälleen yksi tapa, jolla yritetään estää puhumasta ”asioista niiden oikeilla nimillä”. Kannattajille termit ovat puolestaan asioiden oikeita nimiä, jotka auttavat paremmin ottamaan huomioon toiset ihmiset ja ihmiselämän moninaisuuden.
Mutta kumpi meille tulee? Totuuden nimissä olen kyllä leikitellyt ajatuksella, kumpi sieltä oikein syntyy. Jos voisin toivoa, haluaisin Kärppä- eikä Jokeri-fanin, kissa- eikä koiraihmisen, kahvin- eikä teenjuojan ja ennemmin suolaisisten kuin makeiden herkkujen ystävän. Sellaisen kanssa tulisin varmaan aika helposti toimeen.
Pääkirjoitus on julkaistu Liberossa 4/2016. Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka toimii myös Vasemmistonuorten tiedottajana.
