Seksin ostamisen täyskielto on voimassa Ruotsissa ja Norjassa. Nyt myös Tanskassa ja Suomessa käydään keskustelua, pitäisikö seksin ostaminen kieltää.
teksti Eliisa Alatalo ja Toni Hämäläinen kuva Wikimedia Commons
Marraskuun alussa järjestetyssä Seksin osto rikoksena ja ilmiönä -seminaarissa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson pysyi tutulla linjallaan: Suomen tulisi vihdoin harkita Ruotsin esimerkin mukaista seksin ostamisen täydellistä kriminalisoimista. Taakseen hän on saanut ainakin sisäministeri Päivi Räsäsen.
Syntynyt julkinen keskustelu tiivistyy tuttuun tapaan kysymykseen ihmiskaupan ja parituksen uhrien suojelemisesta. Kriminalisoimisen puoltajien mielestä tämä toteutuu parhaiten täyskiellolla. Vastapuolen mielestä seksin ostokielto painaisi varovaisten ostajien mukana sekä alan että sillä esiintyvät hyväksikäyttötapaukset entistä kauemmas yhteiskunnan silmistä ja turvaverkoista.
Kiellon puolustajat viittaavat Ruotsissa vuonna 2010 valmistuneeseen selvitykseen seksin ostokiellon vaikutuksista. Niina Vuolajärvi ja Laura Mankki tyrmäävät kuitenkin johtopäätökset. Kansan Uutisissa naiset kirjoittavat: ”Varsinkin esitetyt luvut prostituution vähenemisestä ovat kiistanalaisia, sillä ne perustuvat katuprostituoitujen määrään. Sisätiloissa työskentelevien määristä ennen ja jälkeen lain voimaantulon ei ole tietoa.”
Norjassa seksin myyjien määrä on Norjan Pro-tukipisteen mukaan ostokiellosta huolimatta lisääntynyt.
Muutama vilkaisu kotimaiselle sexwork.net-foorumille todistaa, että täälläkin ala elää katujden sijaan netissä: asiakkaat, “turskat”, vertailevat eri alueiden tarjontaa ja käräyttelevät feikki-ilmoituksia, kun taas “hupakot” silmäilevät saamiaan arvioita palveluistaan ja antavat neuvoja aloitteleville seksinmyyjille.
Kieltopolitiikkaa syvemmälle
Vasemmistonuorten feministisen manifestin mukaan seksikaupan ongelmiin ”tulee puuttua ensisijaisesti sosiaalipolitiikalla, ei lisäämällä kieltoja tai rajoitteita”. Samaa mieltä on seksityöntekijöiden oikeuksia tarkkailevan Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen. Helsingin Sanomissa hän muistuttaa, että ruotsalaiset ja norjalaiset seksityöntekijät ovat raportoineet täyskiellon lisänneen turvattomuutta.
Vaikka myyminen ei ole Ruotsissa kriminalisoitu, ostokielto on todellisuudessa johtanut myyjien kohtelemiseen rikollisina sekä raiskausten lisääntymiseen. Myös palveluita on evätty ja lapsia otettu huostaan. Seksin myynti on myös käännytysperuste.
24-vuotta alalla työskennellyt seksityöntekijöiden etujärjestö Rose Alliancen perustaja Pye Jakobssonin mukaan sosiaalisesta stigmasta johtuva syrjintä on myös lisääntynyt.
Jahtaamisen vuoksi työpaikka on siirtynyt ostajan luokse, vaikka oma koti tai muu tuttu paikka luo turvallisuutta. Sitä haetaan myös yhdessä työskentelystä. “Naisia laitettiin vankilaan yhdessä työskentelystä, koska he ‘parittivat toisiaan´”, Jakobsson selittää.
Rose Alliancen kyselyn mukaan seksin myyjät pelkäävät väkivaltaa ja viranomaisten ennakkoluuloja. Poliisille ei uskalleta raportoida myyjiin kohdistuvista rikoksista. Toisin on muun muassa Uudella-Seelannissa, Jakobsson kertoo. “Siellä käytetään enemmän kondomia, koska se on mainittu laissa ja siitä raportoidaan paremmin poliisille”.
Kommentti
Kieltopolitiikalla on paha tapa luoda valheellista turvallisuudentunnetta. Oma kysymyksensä on myös seksin ostokiellon mielekkyys: onko esivallalla oikeus puuttua kahden aikuisen ihmisen väliseen vaihtokauppaan? Vastakkain ovat valtion ja yksilön oikeus hänen omaan kehoonsa.
Onko ostokiellossa kyse, kuten Kauppinen vihjaa, kaupallista seksiä kohtaan tunnetun paheksunnan pukemisesta rikoslain viittaan?
Täyskieltoa pohtiessa herää kysymys, minkälaisen seksipalvelun ostaminen voidaan loppujen lopuksi säätää rikolliseksi. Christine Harcourtin ja Basil Donovanin mukaan seksityö voidaan jakaa ainakin 25 eri lajiin. Striptease-esityksiin tuskin kosketaan, mutta entä sylitanssi? Ja jos eroottinen hieronta on pannassa, niin entä dominointisession ostaminen?
Kirjoittajat
