Eteläeurooppalaiset nuoret ovat saaneet kokea maailmanlaajuisen talouskriisin nahoissaan. Yli kolmekymppiset joutuvat muuttamaan takaisin vanhempiensa luokse, vuokrat nousevat ja minimipalkka laskee.
Teksti & Kuvat Milja Rämö ja Niia Virtanen
Yliopistosta valmistuvat pelkäävät olevansa ylikoulutettuja saadakseen töitä ja piilottavat siksi opiskeluhistoriansa. Esimerkiksi Kreikassa nuoret ovat toisen maailmansodan jälkeen ensimmäinen sukupolvi, joka elää huonommissa olosuhteissa kuin vanhempansa. Talouskriisin myötä monille etelä-eurooppalaisille nuorille tulevaisuuden suunnittelu tuntuu kaukaiselta ajatukselta.
Koulutuksen sijaan aseita
Italian Nuoria kommunisteja edustavat Michele Frascarelli, 22, Chiara Buono, 28, ja Francesco Sargentini, 28, kertovat, kuinka nuorten elämä on jo nyt vaikeutunut.
»Ainoa tapa saada töitä yliopiston jälkeen on lähteä ulkomaille. Täällä ei ole töitä nuorille. Opiskelijoita on heitetty myös ulos yliopistolta, koska heillä ei ole enää ollut varaa maksaa opintojaan», valtio-oppia opiskeleva Frascarelli kertoo.
Italialaiset vasemmalta oikealle: Chiara Buono, Francesco Sargentini, Michele Frascarelli.
Yliopistoilta on leikattu rahoitusta. Koulutuksen sijaan hallitus on panostanut aseisiin. Monet työpaikat on ulkoistettu Itä-Eurooppaan halvemman työvoiman perässä, jolloin Italiasta löytyy työpaikkoja entistä vähemmän. Chiara Buono on noin 8500 asukkaan kunnan, Spellon, kunnanvaltuustossa ja työtön.
»Työttömiä kohdellaan kuin meitä ei olisi olemassa. Haluaisin saada töitä, mutta tällä hetkellä en näe itselläni minkäänlaista tulevaisuutta», hän vuodattaa.
Yli viidesosa italialaista on työttömänä ja syyllisinä tähän Nuoret kommunistit pitävät Berlusconia ja hallitusta, jotka tukevat suuryrityksiä ja kapitalismia. He vaativat myös pankkien kansallistamista. »Berlusconi tekee, mitä Eurooppa haluaa hänen tekevän. Etelä-Euroopasta on tullut pohjoisen kolonialismin uhri», nuoret sanovat.
»Hallitus on vastuussa kriisistä, eivät kansalaiset!», tokaisee tuohtuneena juuri vanhempiensa luokse muuttanut Francesco Sargentini.
»Olisi hienoa, jos työntekijät Euroopassa yhdistyisivät ja voisimme saavuttaa saman minimipalkan kaikkialle», hän kertoo pohtiessaan ratkaisumalleja talouskriisiin ja kasvaviin luokkaeroihin.
»Kreikka maksaa velkansa»
Stavros Panagiotidis (kuvassa), 28, toimii tutkijana Kreikan vasemmistopuolue Synaspismoksessa ja kuuluu puolueen nuorisojärjestöön. Parhaillaan korkeakoulutu
tkintoa nykyaikaisesta Kreikan historiasta suorittava Stavros on joutunut kokemaan talouskriisin henkilökohtaisesti.
Rakennustyömailla insinöörinä työskentelevä isä oli perheenjäsenistä ainoana työssä. Taloustilanteen huononnuttua työmaat vähenivät ja isä joutui eläköitymään. Samaan aikaan eläkkeistä leikataan, inflaatio kiihtyy ja veroja nostetaan. Kriisi on pahentanut jo olemassa olleita ongelmia. Korkeakoulutetut ammattilaiset ovat joutuneet prekariaatin asemaan. Yritykset polkevat työläisten oikeuksia ja ovat muuttaneet työntekijän aseman työkumppaniksi; työkumppanit eivät voi järjestäytyä ja heidät voidaan erottaa koska tahansa.
»Rakenteet olivat korruptoituneita jo ennen kriisiä. Kriisi nosti sen kaikkien tietoisuuteen. Nuoret pelkäävät tulevaisuutensa puolesta ja ainoa tapa reagoida on lakoin ja protestein.
Tämä reaktio on useissa maissa tulkittu turhaksi temperamenttisuudeksi ja maan kriisiytyminen laitettu ’eteläeurooppalaisen luonteen’ piikkiin, vaikka ongelmat ovat monikansallisia», Panagiotidis pohtii.
Tutkija näkee kriisissä myös luokkakysymyksen. Hallitus pimittää kansalaisilta tietoa ja on tiedotuksessaan epäjohdonmukainen. Rikkaat yrittävät hyödyntää kriisiä omien tavoitteidensa saavuttamiseen. Kreikkalainen järjestelmä on porvareiden käsissä, ja siksi kriisiä selvitetään sille suotuisin keinoin: hyvätuloisten verotus on puolittunut 90-luvulta.
Stavros Panagiotidiksen mukaan on analysoitava kriisin syitä, Euroopan keskuspankin poliittista kontrollia ja kapitalistisen talousjärjestelmän toimimattomuutta. EU-maiden välillä on epätasa-arvoa, joka jää pimentoon, kun maiden välistä vertailua tehdään ainoastaan bruttokansantuotteen ja velkataakan suhteen.
Tärkeintä on tiedotus: Euroopan täytyy tietää, että Kreikka tulee maksamaan velkansa. Kansalaiset tulee voimaannuttaa kunnioittamaan omia toimintamahdollisuuksiaan ja saada uskomaan kriisistä selviytymiseen. Ainoa lopullinen keino on tuhota kapitalistinen markkinatalous – politiikan keinoin.
Panagiotidis painottaa myös solidaarisuuden ja yhtenäisyyden tärkeyttä, mutta myös tiedottamisen vaikeutta.
Tällä hetkellä solidaarisena auttamiskeinona nähdään ristiriitaisesti EU:n tukipaketit, jotka päinvastoin pahentavat tilannetta.
»Paketit eivät ole pitkän aikavälin ratkaisuja.»
Juttu on julkaistu Liberossa 3/2011
