Tämä pääkirjoitus on julkaistu kosmosteemaisessa Liberossa 2.12.2010.
Eliisa Alatalo
päätoimittaja
Marrraskuun lopulla fyysikot saivat Euroopan hiukkastutkimuslaitoksessa Cernissä aikaan antimateriaa, joka pysyi kasassa juuri sen pituisen hetken, että sitä oli mielekästä tutkia. Miljardeja vuosia sitten tapahtuneet asiat selkiytyvät ja tutkijat pääsevät yhä lähemmäs kaiken alkuhetkeä hiukkanen hiukkaselta.
Tosin joku ehti pelätä, että Cernin uusin hiukkaskiihdytin synnyttää mustan aukon, joka imaisee maapallon sisälleen. Mustien aukkojen sijaan minua huolestuttavat paljon enemmän lähiavaruudessa ja lähitulevaisuudessa tapahtuvat asiat. Maata kiertävästä noin tuhannesta satelliitista valtaosa on vakoilusatelliitteja. Näiden satelliittien sekä valtioille koodattavien valvontajärjestelmien avulla kansalaisten seuraaminen käy yhä helpommin ja nopeammin.
Hanna Nikkanen kertoo vasta julkaistussa kirjassaan Viaton Imperiumi, että ihmisten mobiililaitteiden valvontaan kuuluvat ohjelmat ovat nykyään jopa pakollisia Euroopan telealan standardoimiskeskuksen (ETSI) ohjeistuksen myötä. Puhelin- ja internetpalveluiden tarjoajien on siis annettava viranomaisille reitti päästä viesteihin käsiksi. Suomessa viranomaiset eivät voi valvoa puhelin- ja tietoverkkoja ilman oikeuslaitoksen lupaa, mutta maissa, joissa demokraattisesta hallinnosta ja riippumattomasta oikeuslaitoksesta vasta haaveillaan, ei lupien perään kysellä.
Nikkasen tutkimusten mukaan suomalaisomisteinen Nokia Siemens Networks toimitti vuonna 2008 Iranin hallitukselle kansalaisten mobiiliviestinnän tarkkailua helpottavan valvontakeskuksen. Kauppa tosin kiistettiin silloisen NSN:n yhteiskuntasuhteista vastaavan, nykyisen Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivisen suulla.
Valvontajärjestelmän avulla Iranin vaalien alla protesteihin osallistuneet tweettaajat ja bloggaajat pidätettiin ja monia teloitettiin. Useiden kohtalo on edelleen epäselvä.
Kuitenkin samalla, kun toimittajat oli ajettu ulos Iranista, alkoi tietoa protesteista tihkua nimenomaan sosiaalisen median kautta. Protestoijat reagoivat myös itse: he oppivat salaamaan viestinsä yhä paremmin.
Tilanne on sama Suomessa. Jokaisessa uudessa kännykässä alkaa olla paikannusohjelma, jolla voi neuvoa kaverin nurkan takaa oikealle tielle ja katsoa lähimmän postilaatikon sijainnin. Nämä meille mielenkiintoisia mahdollisuuksia avaavat teknologiat ovat myös uhka. Milloin oikeastaan päättyi keskustelu siitä, kuinka nopeasti nämä mahdollisuudet kääntyvät meitä vastaan?
Kylmä Sota hiipii takaisin. Koreoiden rajalla tulitetaan. Tiedämme, että ohjusjärjestelmät ovat vanhentuneita ja ydinvoimaloidenkin ylläpitojärjestelmiä vastaan on suunniteltu virushyökkäyksiä.
On vain ajan kysymys, kuinka nopeasti sähköinen asevarustelu huipentuu ensimmäiseen emämunaukseen.
Olisihan se mustaan aukkoon imeytyminen jännittävämpi tapa lähteä kuin kärventyminen säteilyn tuskaiseen syleilyyn.
