Urheiluharrastus kuluttaa paitsi kaloreita, myös luonnonvaroja. Mutta mitkä lajit kuluttavat paljon ja mitkä puolestaan vähemmän?
Teksti: Riina Simonen, kuva: (CC) Jim Bahn
Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry:n asiantuntija Karoliina Luoto on selvittänyt yleisimpien liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta yhden henkilön harrastetuntia kohden (LiikuntaMIPS-tutkimus).
Luoto huomauttaa, että luonnonvarojen kulutus ei ole yhtä kuin ympäristövaikutukset. Tutkimus kertoo välillisesti ympäristölle aiheutetusta kuormituksesta eli kuinka paljon uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja vaaditaan liikuntaharrastusten edellytysten luomiseen ja itse harrastamiseen.
Mukaan tarkasteluun otettiin liikuntapaikan rakentaminen, ylläpito ja harrastajien matkat liikuntapaikalle. Luonnonvarojen kulutus suhteutettiin liikuntapaikkojen käyttötunteihin ja käyttäjämääriin. Tarkastelun ulkopuolelle rajattiin muun muassa liikuntapaikkojen ja harrastajien välineet sekä niiden huolto.
Eri liikuntalajien luonnonvarojen kulutus ilman liikuntapaikalle matkustamista vaihteli 1 ja 11 kg:n välillä harrastustuntia kohden. Luonnonvarojen kulutus yhden henkilön tunnin liikkumista kohden on alhaisinta lajeissa, joita harrastetaan ulkona kuntoradalla tai kevyenliikenteen väylillä.
Useimmissa sisäliikuntapaikoissa (liikuntahalli, kuntokeskus, jäähalli) sekä lämmittämättömällä tekonurmikentällä harrastettavissa lajeissa kulutus on edellisiin nähden noin 6–7 -kertainen.
Uimahallissa uiminen sen sijaan kuluttaa luonnonvaroja 11-kertaisesti kuntopolulla lenkkeilyyn verrattuna.
”Tulosten perusteella lajeja ei kuitenkaan kannata jakaa ekologisiin ja epäekologisiin. Tutkimus vain antaa suuntaa lajien vertailuun. Esimerkiksi mitä enemmän lämmitystä, ilmanvaihtoa ja jäähdytystä tarvitaan harrastusolosuhteiden luomiseen, sitä enemmän luonnonvaroja kuluu”, Luoto korostaa.
Keskimääräisen vapaa-ajan matkan pituus on peräti 15 kilometriä. Luodon mukaan pelkkä autolla ajaminen harrastuspaikalle kuluttaa lähes kaksikertaisesti luonnonvaroja uimahallissa uimiseen verrattuna.
”Eniten merkitystä on sillä, kuinka paljon harrastuksen vuoksi pitää matkustaa ja miten matkan taittaa. Ekologinen liikkuja valitsee treenipaikan mahdollisimman läheltä ja vaihtaa lajia vuodenaikojen mukaan”, hän summaa.
Ympäristövaikutusten tutkija on monipuolinen liikkuja itsekin.
”Liikkuminen on tärkeä osa elämääni. Työmatkapyöräily, juokseminen, hiihtäminen, ylipäänsä ulkoilulajit kuuluvat valikoimaan. Suunnistuksen ja hiihdon vuoksi joudun joskus autoilemaan, mutta lajini ovat perusluonteeltaan ekologisia, vaikka en niitä alun perin sen perusteella ole valinnutkaan”, Luoto paljastaa.
KOMMENTTI
Hyvillä mielin uimahalliin
LiikuntaMIPS-tutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia, mutta yksittäisiä lukuja tuijottamalla voi kokonaisuus hämärtyä.
Jäin pohtimaan seuraavaa: jos oma perheeni kävisi kerran viikossa uimahallissa uimassa ja saunomassa, ja matka tehtäisiin joukkoliikenteellä, pyöräillen tai jalan, niin eikö se olisi ekologisesti ajateltuna parempi kuin asua saunallisessa asunnossa ja saunoa kerran tai kaksi viikossa vain oman perheen kesken? Uimahallissa saa samalla hyvää liikuntaa. Tosin tällä hetkellä en käy hallissa eikä meillä ole saunaakaan, ei edes saunavuoroa. Sen sijaan uin kesäisin paljon luonnonvesissä.
Suosin lajeja, joita voi harrastaa kotona tai kodin lähellä. Tällöin kynnys kuntoilla on matalampi, ja harrastaminen on paitsi ekologista, myös halpaa. Mieluiten liikun luonnossa jalan tai maastopyörällä. Sisälajeista ehdoton suosikkini on astangajooga, jota voi harrastaa missä vain. Laji ei vaadi juurikaan varusteita, mikä lisää sen ekologisuutta ja edullisuutta.
Jos harrastaa paljon luonnonvaroja kuluttavaa liikuntalajia, voi ekologista jalanjälkeään pienentää helposti syömällä kasviperäistä ruokaa. Liikkuva ihminen tarvitsee enemmän kaloreita kuin sohvalla viihtyvä lajitoverinsa. Eläinperäisen ruoan tuotanto kuluttaa luonnonvaroja moninkertaisesti kasviperäisen ruoan tuotantoon verrattuna.
Vegaaniperheemme voinee siis toisinaan käydä uimahallissa kohottamassa kuntoa ja nauttimassa saunan lämmöstä tuntematta siitä huonoa omatuntoa!
Juttu on julkaistu urheiluteemaisessa Liberossa 1/2010
