Lokakuussa 2012 Suomen kunnanvaltuustoihin valittiin kymmeniä vasemmistonuoria varsinaisiksi ja varavaltuutetuiksi. Kaksi heistä kertoo, mitä sitten tapahtui.
Niko Peltokangas
Elina Sandelin valittiin Turun kaupunginvaltuustoon ja Vasemmistoliiton edustajaksi kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakuntaan. Sittemmin hänestä tuli kaupunginhallituksen varajäsen, kun Li Andersson vähensi kunnallisia tehtäviä kansanedustajan työn tieltä ja silloinen varajäsen nousi tämän tilalle.
”Aluksi törmäsin hyvin vanhanaikaiseen sovinistiseen päätöksentekokulttuuriin. Minua tytöteltiin, puheenvuoroilleni naurettiin alentuvaan sävyyn ja esimerkiksi kaljua päätäni siliteltiin vastoin tahtoani. Nuoren naisen kai olisi tullut vaieta kyseisessä seurakunnassa. Kun toin nämä asiat esille kokouksessa, asiaton käytös väheni huomattavasti.”
Kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta kokoontuu lähes viikottain. Se on opettanut Sandelinille nopeasti, miten asioita politisoidaan ja valtaa käytetään.
”On esimerkiksi tavanomaista, että kokouksessa yritetään vaikuttaa luottamustoimenhaltijaan, joka on tekemässä valtapuolueille kiusallista muutosesitystä, jotta henkilö vetäisi muutosesityksensä pois.”
Lautakunnassa ensikertalainen on oppinut uutta Turusta ja turkulaisista, näiden näkemyksistä ja kaupungin kehittämistarpeista. ”Kuntapolitiikan kautta tulee seurattua myös valtakunnan politiikkaa, koska monet asiat, joita eduskunnassa päätetään vaikuttavat suoraan kuntiin.”
Vahinkoja pienentämässä
Helsinkiläisen Henrik Nyholmin äänet riittivät valtuuston varasijalle. Lautakuntajaossa hänestä tuli rakennusvirastoa ohjaavan yleisten töiden lautakunnan varapuheenjohtaja. Myös hän nousi myöhemmin kaupunginhallituksen varajäseneksi.
Nyholm yllättyi havaitessaan ”muiden hyvispuolueiden olevan lampaita”. Vasemmistolaista stressaa olla huonojen päätösten viimeinen vartija.
”Helsingissä kuntapolitiikka vaatii pitkäjänteistä ja laajasti taustoitettua duunia. Jos heppoisesti tehty aloite tai esitys menee läpi, tarkoittaa se yleensä sitä, että se hyödyttää vastapuolta enempi. Jokainen kokous on mahdollisuus olla huomaamatta jotain rotanloukkua tai leikkausta palveluihin.”
Huonoimpana päätöäksen Nyholm pitää yleiskaavaa, joka mahdollistaa rakentamisen joillekin luontoalueille. ”Ikävää on ollut myös todeta, että isot puolueet haluavat toimia business as usual -meiningillä, sopien huonoista ratkaisuista piilossa ja Kokoomuksen johdolla.”
Voittojakin on tullut, pääasissa lautakuntatasolla. Valtuustossa Kivinokka säilyi virkistysalueena, mikä herttoniemeläistä ilahduttaa.
Turussa tärkein vasemmiston kannalta tärkein ratkaisu tehtiin Sandelinin mukaan heti kauden alussa, kun valtuustoryhmä jättäytyi pois niin sanotusta Turku-sopimuksesta. Sopimuspuolueet ovat leikanneet ja huonontaneet palveluja ja vasemmisto on yrittänyt pienentää vahinkoja.
”Esimerkiksi varhaiskasvatus- ja kouluverkkoa esitettiin supistettavaksi huomattavissa määrin, mutta vasemmistoliiton sekä lukuisten aktiivisten kuntalaisten vaikuttamisen seurauksena useat suunnitelluista päiväkotien ja koulujen lakkautuksista lopulta peruttiin.”
Luu kurkkuun
Politiikka työllistää niin paljon kuin siihen on valmis sitoutumaan. Nyholm kertoo luopuneensa opiskelupaikasta ja ottaneensa työn, joka mahdollistaa ajankäytön kokouksiin ja niihin valmistautumiseen.
Sandelin sanoo asettaneensa politiikan tekemisen tärkeysjärjestyksensä kärkisijoille, koska kokee sen tärkeäksi ja motivoivaksi. Hän muistuttaa kuitenkin, että kuntapolitiikassa voi olla mukana myös vähemmällä ajankäytöllä.
”Välillä voi myös olla tarpeellista ottaa etäisyyttä ja luottaa siihen, että asiat hoituvat vaikkei itse puuttuisi jokaiseen asiaan. Politiikkaa tehdään yhdessä.”
Nyholm ja Sandelin ovat jälleen ehdolla valtuustoon. Nälkä on kasvanut syödessä.
”Varavaltuutettuna olen ryhmän päätöksenteon ulkopuolella ja tahtoisin vaikuttaa enemmän Vasemmiston valtuustoryhmään Helsingissä. Ei ole sellaista tilannetta, että voisin itse katsoa vierestä, kun Helsinkiä johdetaan huonosti. Siksi ehdolla. Luu kurkkuun”, Nyholm uhoaa.
Sandelinillekin päätös ehdokkuudesta oli itsestäänselvä. ”Kun on neljä vuotta tehnyt jatkuvasti työtä kaupungin politiikan eteen, oppinut paljon siitä, miten kunnallishallinto ja kuntapolitiikka toimii, tuntuisi todella hölmöltä olla lähtemättä.”
