Teksti: Juho Narsakka
Kuvitus: Emma Larkovuo
Andreas Malmia on kutsuttu yhdeksi aikamme johtavista marxilaisista ajattelijoista ja ilmastoliikkeen teoreetikoista. Ruotsalainen tutkija, kirjailija ja aktivisti on julkaissut vuoden aikana kaksi kirjaa. Toinen tekee koronaa koskevan poliittisen analyysin, toinen vaatii ruohonjuuritason ilmastoliikettä uudistamaan taktiikoitaan. Malm vaatii ilmastoliikkeeltä militantimpaa toimintaa ja valtiollisia interventioita.
Keväällä 2020 pandemiaksi äitynyt koronavirus yllätti käytännössä koko poliittisen kentän. Andreas Malm tarttui kuitenkin nopeasti koronapandemian muodostamaan poliittiseen haasteeseen ja alkoi muodostaa analyysia tilanteesta. Malm osoittaa teoksissaan pandemian ja ilmastokriisin välisen yhteyden ja vaatii vasemmistoa puuttumaan näiden globaalien kriisien seurauksien lisäksi niiden aiheuttajiin. Aiemmin hän on julkaissut palkitun teoksen Fossil Capital (2016), jossa käsitellään kapitalismin yhteyttä fossiilisiin energiamuotoihin. Malm on myös toiminut niin puoluepolitiikassa kuin ulkoparlamentaarisissa liikkeissä.
Pasifismista paikkojen paskomiseen
Vuonna 2019 näyttämölle astui uusi sukupolvi, joka puhui omasta tulevaisuudestaan ja tehosti sanomaansa esimerkiksi miljoonia osallistujia maailmanlaajuisesti keränneillä koululaisten ilmastolakoilla. Britanniasta lähtöisin oleva Extinction Rebellion -liike kasvoi myös Suomessa Elokapinan nimellä ja keräsi tehokkaasti ihmisiä erilaisista taustoista toimimaan harkitusti ilmaston puolesta. Liikkeiden vauhdittama keskustelu ilmastonmuutoksesta politisoitui tavalla, jollaista ei aiemmin ollut nähty. Samana vuonna Suomen uusi hallitus kirjasi hallitusohjelmaan omien sanojensa mukaan maailman kunnianhimoisimmat ilmastotavoitteet. Silti monet ympäristöaktivistit ja -järjestöt ovat tähän asti pettyneitä hallituksen konkreettisiin ilmastotoimenpiteisiin.
“En vastusta parlamentaarista politiikkaa itsessään, mutta olen jo vuosikymmeniä ollut sitä mieltä, että muutos valtasuhteissa voi tapahtua ainoastaan silloin, kun riittävä joukko ihmisiä alkaa toimia parlamenttien ulkopuolella. Tämä voi tapahtua kaduilla, työpaikoilla ja monissa muissa paikoissa. Argumenttini on kiteytettynä, että jos haluamme valtioiden alkavan toimia tarvittavalla tavalla ilmaston puolesta, on alhaalta käsin ja valtioiden ulkopuolelta tultava joukkopainetta. Paineen kasvattamiseksi ilmastoliikkeessä on oltava radikaalimpi osa kuin siinä on tähän mennessä ollut. ”
Malmin mielestä ilmastoliike on globaalissa pohjoisessa omaksunut viime vuosina yhä kapeamman käsityksen väkivallattomuudesta, mikä on hänen mukaansa kaventanut yhteiskunnallisten liikkeiden toimitilaa. Hän käsittelee ilmastoliikkeen taktikoita kriittisesti uudessa kirjassaan How to Blow Up a Pipeline . Malmin mielestä ilmastoliikkeen toimintatapoihin vaikuttaa se, että suurin osa liikkeen johtohahmoista on valkoisia ja keskiluokkaisia ihmisiä. Ilmastoliikkeen toimijoista ei ole laajamittaista tutkimusta, mutta sen toimintatavat muodostavat räikeän kontrastin Ranskan keltaliivien tai Yhdysvaltojen Black Lives Matter -liikkeiden kaltaisiin koko yhteiskuntaa ravisuttaneisiin liikkeisiin. Ilmastoliikkeen taktiikkoihin ovat vaikuttaneet myös nykyiset poliittiset valtasuhteet, joissa niin maltillinen kuin radikaali vasemmisto on globaalisti heikompi verrattuna esimerkiksi 1970-lukuun. Malmin mielestä esimerkiksi Extinction Rebellionin käsitteellistämä äärimmäinen ja erittäin kapeasti määritelty pasifismi on tämän ympäristön tuote.
Uuden ilmastoliikkeet keinot ovat maltillisempia ja panostavat erityisesti massojen osallistamiseen ja viestintään. Suomessa tai muualla Euroopassa ei ole ilmastoliikkeen kontekstissa syntynyt samanlaista ekosabotaasin aaltoa kuin 1990-luvun ympäristöliikkeessä, eikä fossiilisiin tai muuhun ympäristölle haitalliseen pääomaan kytkeytyvien yritysten omaisuutta ole toistaiseksi ryhdytty hajottamaan. Malmin mielestä pitäisi. Vaikka esimerkiksi Elokapina on Suomessa sulkenut katuja ja aiheuttanut näin “häiriötä kaupunkitilassa”, ei ilmastoliike tällä hetkellä häiritse niin paljon fossiilipääomaa ja hallitsevaa luokkaa, että se pakottaisi pidemmälle meneviin ilmastoimenpiteisiin. Jos aiemmat yhteiskunnalliset kamppailut ovat edellyttäneet myös militantimpia keinoja, kaatuko fossiilikapitalismi tai edes fossiiliteollisuus yhtään helpommin?
Ilmastonmuutosta pystytään Malmin mielestä hidastamaan, mutta se vaatii esimerkiksi uuden fossiili-infrastruktuurin rakentamisen pysäyttämistä. Malmilla ei ole tähän valmista reseptikirjaa, mutta yksi selkeä ehdotus hänellä on: ilmastoliikkeen pitäisi toimia erityisesti silloin, kun äärimmäiset sääilmiöt muuttuvat näkyviksi, ja kohdistaa toimintansa fossiiliseen infrastruktuuriin.
Kriisin syveneminen vai poliittinen konflikti
Ilmastokriisin kärjistyessä ihmiset voivat joko passivoitua sen edessä tai puuttua entistä määrätietoisemmin tilanteeseen. Tällöin on Malmin mukaan parempi miettiä tietoisesti, millä tavalla muuttaa ilmastoliikkeen toimintatapoja, kuin antaa tilanteen kiihtyä holtittomasti.
“Pidän hyvin todennäköisenä, että ilmastotoiminta tulee eskaloitumaan ilmastonmuutoksen pahentuessa. Ilmastokriisin keskeinen ero moniin muihin poliittisiin kriiseihin on siinä, että siihen on sisäänrakennettu kriisin paheneminen. Luen parhaillaan aihetta käsittelevää romaania, Kim Stanley Robinsonin teosta The Ministry for the Future, jossa esitetty visio poliittisten konfliktien kiihtymisestä tulevina vuosina on erittäin uskottava. Robinsonin lähitulevaisuuden kuvassa siirrytään huomattavasti pidemmälle menevään poliittiseen toimintaan kuin mitä itse esitän.”
Malm uskoo, että ilmastoliike tarvitsee radikaalimman laidan, jonka rinnalla Extinction Rebellionin kaltaiset ryhmät näyttäisivät kunniallisilta valtavirran toimijoilta ja vähemmän äärimmäisiltä. Malm vertaa ilmastoliikettä Yhdysvaltojen Black Lives Matter -liikkeeseen vuoden 2020 aikana, jolloin monissa paikoissa ihmiset kävivät poliisin omaisuuden kimppuun ja olivat valmiita katutaisteluihin. Tämä oli olennainen osa liikettä, vaikka suurin osa mielenosoittajista oli rauhanomaisia. Militantimpi toiminta ei myöskään ajanut ihmisiä pois kaduilta tai vähentänyt liikkeen kannatusta. Malmin mielestä ilmastoliikkeen kirittäjänä toimivan siiven pitäisi olla radikaalimpi paitsi toimintatavoiltaan myös ajamansa politiikan suhteen, esimerkiksi ajamalla antikapitalistisia tai ekosialistisia aloitteita. Radikaalimman päädyn vaatimukset ja toiminta voivat avata laajemmalle ilmastoliikkeelle mahdollisuuden asettaa siirtymiä edistäviä asteittaisia vaatimuksia, kuten esimerkiksi fossiiliteollisuuden kansallistaminen, vuosittaiset 5–10 prosentin päästöleikkaukset ja hiiliverot.
Koronapandemian seurauksien hoidosta syiden kimppuun
Corona, Climate, Chronic Emergengy -kirjassaan Malm käy läpi tieteelliseen tutkimukseen pohjautuen kirjoitusajankohdan näkemyksiä siitä, mistä virus sai alkunsa ja lähti leviämään maailmanlaajuiseksi taudiksi. Teoksen kiinnostavinta antia on sen pohdinta siitä, millaista politiikkaa koronaan liittyen ja sen jälkeen pitäisi tehdä. Mitä Malm ajattelee koronasta vuosi pamfletin kirjoittamisen jälkeen?
“Eniten minua hämmästyttää, miten koronapandemian syntyyn vaikuttaneista tekijöistä ei olla käyty lähes lainkaan julkista keskustelua ja miten asiaan liittyviä poliittisia aloitteita ei ole tehty juuri ollenkaan. En tiedä tilannetta Suomessa, mutta Ruotsissa ei keskustella lainkaan siitä, miten metsäkato, villieläinkauppa tai muut tekijät vaikuttavat sairauksien leviämiseen ja miten niihin voisi puuttua. Tai siitä, miten Ruotsin talous kytkeytyy tällaiseen toimintaan ja miten kulutus Ruotsissa liittyy metsäkatoon trooppisella vyöhykkeellä ja niin edelleen.”
Koronapandemian olisi voinut kuvitella laukaisevan julkisen keskustelun siitä, miten voisimme ehkäistä uusien pandemioiden synnyn. Koronapandemian syiden sijaan keskustelu on keskittynyt mediassa sen seurauksien hoitoon, kuten keskusteluun maskeista, rokotuksista, rajoitteista ja niin edelleen. Suomessakin keskustelu on pyörinyt enemmän sen ympärillä, miten voimme elää koronan kanssa, kuin miten voimme ehkäistä uusia pandemioita.
Vuonna 2018 ilmastoliike onnistui osittain politisoimaan Euroopassa vallinneen helleaallon. Sen toiminnan seurauksena keskustelu kääntyi äärimmäisten sääilmiöiden taivastelusta niiden aiheuttajien nimeämiseen ja vaatimuksiin puuttua niihin. Tässä ei täysin onnistuttu, mutta jonkin aikaa vuonna 2019 ilmastopolitiikka oli esillä enemmän kuin koskaan ennen.
“Tällaista syihin menemistä ei ole tapahtunut koronan kohdalla. Ei ole olemassa liikettä, joka järjestäytyisi metsäkadon ja muiden sairauksien aiheuttajien ympärillä. Tällainen ei ole tällä hetkellä poliittisella agendalla. Kirjassani koronasta ehdotan, että meidän pitäisi pyrkiä poliittisesti muuttamaan tämä tilanne pandemian syiden kriisiksi. Näin ei ole tähän mennessä käynyt lainkaan. Koronan politisointi on epäonnistunut jopa enemmän kuin ilmastonmuutokseen johtavien tekijöiden tuominen poliittiseen keskusteluun”, Malm lataa.
Malm ehdottaa tukkua poliittisia aloitteita, joilla voitaisiin ehkäistä tai ainakin vähentää uusia pandemioita. Osa niin pandemioita kuin ilmastonmuutosta ruokkivista syistä on samoja, kuten metsien liikahakkuu ja tehoeläintuotanto. Näiden kieltäminen olisi konkreettinen tapa hidastaa ilmastonmuutosta ja vähentää uusien pandemioiden riskiä. Tilanteesta huolimatta hallitukset eivät ole vielä muotoilleet uudelleen ohjelmiaan pandemioiden ennaltaehkäisyä ajatellen. Malmin mielestä Suomessa on luultavasti Pohjoismaiden edistyksellisin hallitus, mutta edes se ei ole tehnyt riittävästi konkreettisia ilmastotoimia.
Sekä koronan että ilmastonmuutoksen kohdalla vasemmiston politiikan ongelma on, että se on parhaassa tapauksessa pyrkinyt hoitamaan näiden seurauksia, mutta ei puuttunut niiden aiheuttajiin. Koronan ensimmäisinä kuukausina monissa maissa käytiin vasemmiston piirissä keskustelua siitä, miten pandemian myötä olisi avautunut mahdollisuus vaihtaa talouspolitiikkaan linjaa tai jopa puuttua kapitalismin perustaviin ominaisuuksiin kuten omistussuhteisiin. Vuotta myöhemmin monikaan ei enää ole yhtä innostunut. Malm näkee kuitenkin edelleen koronakriisissä asioita, joiden avulla vasemmisto ja liikkeet voivat kehittää politiikkaansa:
“Kaikki odottavat palaamista tilanteeseen ennen koronakriisiä. Eristyksissä oleminen on kauheaa. Emme voi verrata ilmastotoimenpiteitä koronarajoitteisiin, sillä kukaan ei halua tämän kaltaista elämää. Ihmisten mieliin on kuitenkin nyt voinut jäädä, että valtion on mahdollista puuttua markkinoihin ja ylipäänsä talouteen. Ilmastoliikkeen on tästedes helpompi perustella, että valtiot voivat puuttua taloudelliseen toimintaan ja ohjata sitä tiettyyn suuntaan, jos tahtoa löytyy.”
Julkaistu Liberossa 2/2021