Kuva: Toivo Heinimäki
Kun kävin lukiota 2000-luvun puolivälissä, elettiin aikaa, jolloin suora kansalaistoiminta vastusti globaalin vallan ja talouden keskittymistä ja uskoi, että paikallisella toiminnalla, sosiaalikeskuksilla ja yhteistoiminnalla voi olla laajempia vaikutuksia. ”Ajattele globaalisti – toimi paikallisesti” on slogan, joka on adaptoitu sittemmin niin kaupallisiin tarkoituksiin kuin yritysten organisaatiojargonin sekaan, mutta poliittisen vaikuttamisen prinsiippinä sitä enää harvemmin kuulee.
Mielestäni slogan tavoittaa ajatuksen, että yksittäisten tekojen ja valintojen vaikuttavuuteen kannattaa uskoa, ja että näillä todella on merkitystä. En itse osallistunut globalisaatioita tai suuryrityksiä vastustaviin demoihin, saatikka EuroMayDay-mielenosoituksiin, vaan suhtauduin politiikkaan ja tämänkin lehden olemassaoloon varauksin, mutta uteliaasti. Olen kuitenkin kysynyt monelta tuon ajan aktivistilta, minne slogan aikojen saatossa hävisi. Eikö mikä tahansa poliittinen ele tai toiminta horjuta vallitsevan järjestyksen itsestäänselvyyksiä?
Aikuiselämäni synkimpiä päiviä oli Donald Trumpin valitseminen Yhdysvaltojen presidentiksi 9.11. vuonna 2016. Itse valinta oli shokki, mutta myös siitä seurannut ihmisten tunneryöppy. Ahdistus ja outo poliittinen tunnustuksellisuus. Valinta herätti poliittista tunteita ihmisissä, joiden en koskaan uskonut olevaan millään tavoin poliittisesti julkisen tunnustuksellisia.
Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat mediaspektaakkeliluonteensa ohella siinäkin suhteessa erikoinen geopoliittinen instituutio, että ne herättävät sosiaalisen median perustella epäilyttävän voimakkaita tuntemuksia, mielipiteitä, riemun kiljaisuja sekä itkun purskahduksia myös kotimaassamme. Tämä jotenkin symbolisesti kuvastaa, miten me käsitämme politiikan ja sen mahdollisuudet. Tämän syksyisissä Yhdysvaltojen vaaleissa oli esimerkiksi ilmaston osalta paljon pelissä, joten vaalien merkitystä ei voi vähätelläkään. Politiikassa on silti oltava kyse muustakin kuin siitä, kuka lätkii twiittiä Valkoisesta talosta.
Ylen Jaa, ei, tyhjiä, poissa -podcastin toimittajat tekivät hieman vastaavanlaisen huomion Yhdysvaltojen vaalien seuraamisen aktiivisuudesta ja latautuneisuudesta. JETP:n toimittajat esittivät epäluulonsa, että tokkopa ensi kevään kuntavaalien osalta vastaavaa innostusta tullaan näkemään. Ohjelman toimittaja Olli Seuri ehdottikin, että Ylen kannattaisi jatkossa laittaa paukkunsa kuntavaalien vaalilähetyksiin: yksityiskohtaista triviaa pienien paikkakuntien poliittisten valtasuhteiden jakaantumisesta, keskustan historiallisesta menestyksestä ja ehdokkaiden äänimäärien äänestysaluekohtaisten tulosten kehityksestä.
Kuntavaalien äänestysprosentti on vakiintunut parin viimeisen vuosikymmenen ajan hieman alle 60 prosenttiin. Verrattuna eduskunta- ja presidentinvaaleihin, tämä on selkeästi vähemmän. Miksi paikalliset asiat eivät sitten kiinnosta res publica -hengessä?
Vastausta on haettu viime vuosikymmenellä esimerkiksi lähidemokratian mahdollisuuksilla sekä erilaisilla malleilla, miten kansalaiset voisivat mahdollisesti vaikuttaa enemmän päätöksentekoon. Olen itse kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että paikallisuuden ongelma päätöksenteon kannalta löytyy paikallis- ja kunnallispolitiikan luonteesta nykyisyydessä. Kunnallista päätöksentekoa ohjaavista laeista ja säädöksistä sekä kunnan omista asiapapereista, hallintosäännöistä ja strategioista perillä pysyminen on kuntavaikuttajallekin lähes kokopäivätyö. Poliittisen vaikuttamisen kieli on läpeensä virkamiesjargonia, ja vaikuttaminen edellyttää poliittisten tavoitteiden kääntämistä teknokraattiseen kapulakieleen. Miten tavallinen kuntalainen jaksaisikaan kiinnostua yksityiskohtaisesti kaikesta tästä?
Kunnallispolitiikka on valitettavasti muuttunut kansalaisten edunvalvontatyöksi. Kunnallispolitiikan ohella tulisi puhua myös paikallisesta vaikuttamisesta. Ehkä – ja toivottavasti – poliittisen vaikuttamisen tulevaisuus on ainakin osittain hyvin mikrotasolta lähtevässä yhteistoiminnassa ja lähiympäristön kannalta tehdyissä tai tuotetuissa teoissa. Ehkä teot luovat uskoa myös demokraattiseen päätöksentekoon ja siihen, että niillä on myös laajassa kuvassa merkitystä.
Uuden Liberon pääset lukemaan alla olevasta linkistä Issuu-verkkopalvelun kautta: