Teksti: Laura Kumpuniemi ja Oscar Jäntti
Kuva: Teemu Silván
Brasiliassa solidaarisuustalous on kasvanut vastauksena epätasa-arvoon, jonka juuret ovat pitkällä Brasilian historiassa siirtomaavallan alaisuudessa. Solidaarisuustalous nähdään mahdollisuutena muuttaa yhteiskuntaa ja päästä eroon kapitalismin toimintalogiikasta, joka edellyttää talouskasvua ja pitää ihmiset eriarvoisessa asemassa.
“Solidaarisuustaloustoimintaa syntyy, jos ihmiset individualistisen ongelmanratkaisun sijaan hakeutuvat yhteen ratkaisemaan toimeentulon ongelmiaan”, kertoo professori Antonio Cruz.
Cruzin mukaan Brasiliassa ihmiset, joilla ei ole aiempia positiivisia kokemuksia yhteisestä toiminnasta, ovat taipuvaisempia ratkaisemaan ongelmansa rikollisuuden kautta. Ne, jotka ovat jossain vaiheessa toimineet ammattiliikkeessä tai muussa yhdistystoiminnassa hakeutuvat helpommin yhteen solidaarisuustalouden muodossa.
“Solidaarisuustalous tarjoaa vaihtoehdon maatalouden liiketoimintamallille, joka suuntaa tuotannon kansainvälisille markkinoille ja jossa käytetään paljon koneita, geenimuunneltuja siemeniä, synteettisiä torjunta-aineita ja lannoitteita. Ominaista sille on myös vähäinen työvoiman käyttö”, toteaa Cruz.
Solidaarisuustalouteen perustuvassa maataloustuotannossa käytetään ekologisia viljelymenetelmiä, vaikka viljelijät eivät usein itse sitä tiedä. Viljelijät ovat usein köyhiä, eikä heillä ole muuta vaihtoehtoa, sillä heillä ei ole rahaa ostaa kalliita koneita tai torjunta-aineita. Heidän on kuitenkin mahdollista yhdistää voimansa esimerkiksi osuuskunnan kautta ja näin parantaa huomattavasti elämänlaatuaan lisäämättä samalla talouskasvua.
“Bruttokansantuotteen pieneneminen ei ole kuitenkaan Brasilian valtionhallinnon silmissä mielekästä”, huomauttaa Cruz.
Brasiliassa valtion keskeisissä elimissä solidaarisuustalous nähdään yhteiskuntapolitiikan välineenä köyhyyden poistamiseen, ei todellisen yhteiskunnallisen muutoksen välineenä. Cruz näkee, että julkisen vallan olisi kapitalistisen yritystoiminnan sijaan tärkeää tukea solidaarisuustalouden edistymistä. Sitä voitaisiin tukea tuomalla ihmisiä yhteen ja antamalla heille välineitä yhteistoimintaan sen sijaan, että työttömiä ohjataan etsimään yksilökeskeisiä ratkaisuja tilanteeseensa.
“Kun yksityisellä sektorilla työskentelevä henkilö ostaa solidaarisesti tuotettuja palveluja tai tavaroita, niin silloin hän siirtää rahaa kapitalistisesta taloudesta solidaarisuustalouteen. Vastaavasti kun solidaarisuustalouden piirissä työskentelevä menee kapitalistiseen päivittäistavarakauppaan ostamaan tuotteita, varat siirtyvät solidaarisuustaloudesta kapitalistiseen talouteen. Solidaarisuustalouden toimijoiden pitää myös itse tukea uuden talouden vahvistumista tekemällä hankinnat järjestelmän sisällä”, Cruz selventää.
Kreikassa solidaarisuustalous on kriisinhallintaa
Kreikassa solidaarisuustaloustoiminta on lähtenyt nousukiitoon talouskriisin seurauksena. Vuodesta 2010 lähtien Kreikka on toteuttanut rankkoja leikkauksia, jotka ovat pahentaneet työttömyyttä ja vähäosaisuutta.
Nuorisotyöttömyys on noin 56 prosenttia, ja julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto, ovat romahtaneet. Tilanne on luonut tarpeen sekä kehittää uusia toimeentulon malleja että tarjota palveluja, jotka eivät ole enää avoimia kaikille kansalaisille.
“Tällä hetkellä solidaarisuustaloustoiminta on kriisinhallintaa ja ihmisten perustarpeiden täyttämistä”, kuvailee Georgia Bekridaki Solidarity 4 All -järjestöstä, joka fasilitoi solidaarisuustoimintaa esimerkiksi auttamalla ruoka-ja lääkepankkeja.
“Erilaisten toimintojen avulla luodaan turvaverkkoa, jonka hallitus on tuhonnut rakenneuudistusten nimissä. Solidaarisuustaloudesta tuli termi, jonka koko Kreikka omaksui yhdessä yössä. Se merkitsee meille muutosten esittämistä konkreettisen tekemisen kautta”, kiteyttää Bekridaki.
Bekridaki myös tähdentää, että solidaarisuustaloudesta puhuttaessa on kyseessä laaja poliittinen muutosprosessi, jonka avulla valtaa palautetaan kansalaisille. Brasilian tavoin Kreikassa valtio näkee solidaarisuustalouden pelkästään välineenä työttömyyden ja valtion vastuiden vähentämiselle.
“Tämä ei kuitenkaan ole solidaarisuustalouden tarkoitus, vaan pyrimme toiminnallamme siihen, että talouden demokratisoimisen kautta valtio myös kantaa vastuunsa ihmisten perusoikeuksien turvaamisesta.
Tällä hetkellä maassa toimii 250 solidaarisuustalousorganisaatiota, ja osuuskuntien määrä on kasvanut kahdessa vuodessa 93:sta 400:aan. Vaikka kehitys on lupaavaa, Bekridaki on huolissaan pitkäjänteisen toiminnan luonteesta.
“Suuri osa toiminnastamme on kriisinhallintaa, ja ilman valtion tukea emme koskaan voi auttaa kaikkia avun tarpeessa olevia. Meillä on myös vaikeuksia vaikuttaa taloudellisen tuotannon epäkohtiin. Monet osuuskuntamme ovat kahviloita ja ravintoloita, koska nuoret tarvitsevat toimeentuloa heti. Maatalousosuuskuntien ja muun alkutuotannon kehittäminen vie vuosia, mutta toimeentulon turvaaminen on akuutti ongelma. Kreikka on globaalin kapitalismin pienoismalli, ja meidän tilanteemme on esimakua Suomen ja muun Länsi-Euroopan tulevaisuudesta.”
Toivoakin on. Esimerkiksi Syriza-puolue tuo yhteen sekä päättäjiä että ruohonjuuritason toimijoita.
“Kunnallisvaaleissa Syriza sai muutamia kuntia haltuunsa. Pääsemme nyt vaikuttamaan poliittisiin rakenteisiin ja kultuuriin suoremmin, ja täten parantamaan ihmisten elämää.”
Osuuskuntatoimintaa Kurdialueilla
Syyrian sisällissodan kaaoksen ja väkivallan keskellä maan pohjoiset kurdialueet, eli Rojava, ovat muodostaneet autonomisen itsehallinnon vuonna 2013. Heille solidaarisuustalous on keskeinen konsepti itsehallinnon toteutuksessa.
”Mielestämme talous menettää määritelmänsä, ellei sitä hahmoteta osaksi demokratiaa. Tarvitsemme talousmallin, joka suojelee demokraattisia arvoja ja instituutioita”, sanoo Afrinin kantonin talousministeri Ahmad Yousef.
”Pyrimme muuttamaan talouden määritelmää pois voittoa palvelevasta mallista yhteistä hyvää palvelevaan malliin.”
Basharin hallituksen aikaisen syrjinnän takia sekä valtiovetoinen että kansainvälinen yritystoiminta on Rojavassa vähäistä. Yousefin mukaan Rojavan solidaarisuustaloushankkeen vahvuus onkin kapitalismin heikko edustus alueella.
Käytännössä muutos tapahtuu aktiivisen osuuskuntatoiminnan kautta. Afrinin ja Jaziran kantoneissa on perustettu maatalousosuuskuntia viimeisen kymmenen kuukauden ajan. Rojava pyrkii myös ekologisuuden ja talouden integraatioon.
”Afrinissa olemme perustaneet talouskehityksen keskuksen, joka arvioi projekteja niiden ympäristöystävällisyyden mukaan. Olemme estäneet ympäristölle haitallisia tehtaita laajentumasta. Tahdomme talouden joka perustuu ympäristöön ja tarpeeseen, eikä voiton tavoitteluun.”
Afrin on tunnettu maataloustuotteistaan, kuten viljasta, oliiveista, oliiviöljystä, sekä saippuasta ja maataloussäilykkeistä. Yousef toivoo, että Afrinin talous rakentuisi näiden varaan.
48 vuoden diktatuurin jälkeen suurin muutos, mikä Rojavassa on tapahtunut, on usko yhteisöön ja sen arvoihin.
”Basharin poliisivaltio vaikutti meihin kaikkiin. Rojavassa uskomme taas yhteisöllisiin tavoitteisiin. Esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo on meille tärkeää ja hallinnon elimissä sekä naisia että miehiä tulee olla vähintään 40 prosenttia. Tämä on tärkein asia poliittisen ja taloudellisen itsehallintomme kannalta: olemme muuttuneet vapaammiksi ja solidaarisemmiksi ajatusmaailmaltamme Basharin ajoista.”
Euroopalta Yousef toivoo, että solidaarisuustalous vahvistuisi sielläkin.
”Mitä voimakkaammaksi solidaarisuustalous ja demokratia kasvaa länsimaissa, sitä herkemmin Eurooppa auttaa avun tarpeessa olevia ympäri maailmaa. Länsimailla tarkoitan myös Rojavaa, sillä mekin olemme osa länttä.”
