Uudistuneen Liberon teema kysyy ”Entäs nyt”. Tulevaisuutta ja sen tekijöitä katsastavat teemasivut alkavat rasismin määrittelyllä.
Teksti Niko Peltokangas
Hätkähdin lokakuun alussa järjestetyssä Vasemmistoliiton Kuntafoorumissa, kun eräs puolueen mielipidevaikuttaja linjasi, että vain rotujen eriarvoisuuteen uskovaa saa kutsua rasistiksi. Hän julisti, etteivät perussuomalaiset, puolueen ohjelmat tai sen puheenjohtaja ole näin ollen rasisteja.
Yhtäkkiä joillekin on näin tärkeää löytää poliittisesti korrektit sanat jokaiselle nimenomaiselle syylle, jonka vuoksi ihminen haluaa syrjiä toista tai evätä tämän tarvitseman avun. Minusta helpointa on kutsua ihmisen ominaisuuksiin perustuvaa syrjintää rasismiksi.
Yhteiskunnan yhteinen ajattelu näyttää kulkevan samaan suuntaan. Tämän voi päätellä rasismin suhteellisen laajasta Wikipedia-määritelmästä, vaikka netin avoin tietosanakirja ei tieteelliseksi lähteeksi kelvannekaan.
Termistä saivartelu – minun ja muiden – ei auta syrjinnän ja ihmisvihan kitkemisessä. Rasismi-sanan varominen kertoo kuitenkin myös siitä, miten tavallista syrjintään johtava ajattelu on. Se on niin tavallista, ettemme meinaa uskaltaa nimittää sitä epätavallisena pidetyllä rasismi-sanalla.
Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa ei puhuta roduista ja niiden eroista. Niissä kuitenkin asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan heidän etnisen taustansa, uskontonsa tai maahantulon perusteella. Jos eriarvoistaminen otetaan vakavasti vasta kutsumalla sitä rasismiksi, kutsuttakoon sitä rasismiksi.
Nämä teemasivut on koottu otsikon ”Entäs nyt?” alle. Samannimisessä, Anna Ahmatovan runoon perustuvassa Ultra Bra -kappaleessa tajutaan, ”ettei ruumis elä / ilman aurinkoa / eikä henki ilman laulua”.
Mikael Brunila laati katsauksen kesän tapahtumiin ja äärioikeiston sisäiseen liikehdintään. Juuri nyt tarvitaan konkreettinen ja näkyvä vastavoima pelonlietsonnalle, jota Lahden suippohuppu ja Tornion ihmismuuri harjoittavat. Jos teillä on yhä unelma, tehkää siitä totta! Pakolaisten kohtaamisen lisäksi voisimme kaataa hallituksen, joka vähättelyllään suojelee muukalaisvihamielestä liikehdintää – joka puolestaan peittelee ölinällään hallituksen luokkaeroja kasvattavaa leikkauspolitiikkaa.
Muissa jutuissa Mia Haglund haastatteli asiantuntijoita, jotka toteavat, ettei ilmastonmuutosta pysäytetä ilman kehitysyhteistyötä. Saska Heino on puolestaan sitä mieltä, ettei yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus toteudu, jos työntekijöillä ei ole oikeaa valtaa työpaikkojensa päätöksenteossa. Heidi Auvinen jututti ihmisiä, jotka ovat mukana tuhansia ihmisiä koonneissa leikkauspolitiikkaa vastustavissa protestiliikkeissä.
Puoluevasemmiston haasteita tarkastellaan leikkausten kohteeksi joutuneiden puoluelehtien näkökulmasta sekä Vasemmistofoorumin entisen toiminnanjohtajan Ruurik Holmin haastattelussa. Jälkimmäinen juttu on julkaistu hieman pidempänä Liberon nettisivuilla.
