Irlantilainen yhtiö on tehnyt Utsjoelle kaivosvarauksen.
Kaivos uhkaisi luontoa, perinteisiä elinkeinoja ja matkailua.
Teksti ja kuvat: Kalle Erkkilä
Puoli metriä syvässä hangessa kiemurtelee moottorikelkan jälki.
”Näyttäisi paljon paremmalta, jos jälki olisi reunustettu timanteilla”, Anni Ahlakorpi toteaa sarkastisesti.
Utsjoelta kotoisin olevan Ahlakorven ei tarvitsisi etsiä timantteja kaukaa. Hänen pitäisi vain kaivaa maata jalkojensa alta.
Irlantilaisen kaivosyhtiö Karelian Diamond Resourcesin tutkimusten mukaan maaperässä on nimittäin kimberliittiä, joka sisältää timantteja.
Yhtiö teki viime kesänä Utsjoen kunnan alueelle kaivosvarauksen. Yhdeksän neliökilometrin kokoinen alue ulottuu Kevon luonnonpuistoon asti.
Maata ei saa vielä möyriä, sillä varaus antaa yhtiölle vasta etuoikeuden hakea varsinaista malminetsintälupaa.
Mitä suunnitelmia Karelian Diamond Resourcesilla on Utsjoella?
Kaivosyhtiön puheenjohtaja Richard Conroy vastaa puhelimeen Irlannissa.
”Jatkamme tutkimuksia Utsjoella. Jos kimberliittiä ja timantteja löytyy ja katsomme, että niiden kaivaminen maaperästä on kannattavaa, niin haemme alueelle kaivoslupaa”, Conroy kertoo.
Ahlakorpi tähyilee metsästä jäätynyttä Utsjokea, jonka pinta kimaltelee keskipäivän auringossa. Kaivosvaraus ulottuu Utsjoen pääuomalle asti, molemmille puolille rantaa.
»Olisi aika karua, jos tuolla vastarannalla olisi kaivos. Jos siellä myllätään maata ympäri, niin miten ihmeessä Utsjoki säilyy kirkkaana?», Ahlakorpi kysyy.
Conroyn mukaan huolta ympäristöongelmista ei kuitenkaan ole.
”Meillä on Irlannissa kaksi timanttikaivosta, jotka ovat täydellisiä esimerkkejä siitä, että kaivos voi toimia ympäristöystävällisesti ja pilaamatta vesistöjä”, hän sanoo.
Conroyn myyntipuheet eivät ole täysin vakuuttavia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Panu Orell tyrmää kaivospomon väitteet. Orell tutkii vaelluskaloja Tenojoella.
”On pomminvarmaa, että kaivos vaikuttaisi läheiseen Utsjokeen. Maamassojen siirtelyllä ja vesien hallinnalla on iso merkitys vesistöille. Esimerkiksi liete, louhintapöly ja haitalliset vierasaineet voivat pilata ne”, Orell sanoo.
Kaivoksen mahdolliset ympäristöongelmat eivät jäisi vain paikallisiksi, sillä Utsjoki kuuluu Tenojoen vesistöön. Teno on Suomen ja Norjan rajajoki.
Tenojoen vesistö on Atlantin lohen tärkeimpiä kutualueita Euroopassa. Lohen elinaluetta on vesistössä yli 1200 kilometriä. Tenojoen pilaantuminen olisi katastrofi alueen kalastuselinkeinolle.
Lohivedet ovat elinehto myös saamelaiskulttuurille, sillä Orellin mukaan noin 800 saamelaista kalastaa merkittäviä määriä lohia Tenojoella.
”Luonnontilaiset ja puhtaat vedet ovat kalastuksen perusta. Siksi vesistöistä täytyy pitää huolta. Kaivostoiminta on lyhytkestoista, kun taas lohikalastus tuottaa jatkuvasti tasaista tuloa. Pelkästään kalastusluvat tuottavat vuosittain miljoona euroa”, hän sanoo.
Tenojoen vesistö on Euroopan puhtaimpia sisävesiä, koska metsäojitusta ei ole, maataloutta on vähän ja alueet ovat harvaan asuttuja.
Kirkkaat vedet houkuttelevat turisteja, sillä Tenojoen rannoilla käy vuosittain 8000–
10 000 kalastajaa. Yli 90 prosenttia Utsjoen matkailusta suuntautuu lohivesille.
Matkailuyrittäjä Henry Valle näkee kaivoksen suurena uhkana Utsjoen turismille.
”Kaivos ei sovi imagoomme, koska markkinoimme asiakkaille puhdasta, koskematonta ja hiljaista luontoa. Hanke vaarantaisi kaiken sen, minkä ympärille olemme rakentaneet matkailuelinkeinomme”, hän sanoo.
Vallen mielestä Utsjoella tulisi timanttien kaivamisen sijaan keskittyä villin erämaan ylläpitämiseen.
Kaivoshankkeella on myös kannattajansa. He perustelevat kaivosta työllisyyden parantumisella ja kunnan talouden piristymisellä.
Ahlakorpi ei kuitenkaan niele näitä väitteitä. Hän näkee kaivoksen pikemminkin uhkana työllisyydelle, koska perinteiset elinkeinot ja matkailu ovat vaarassa.
”Kyseenalaistan sen, että kaivos työllistäisi paikallista väkeä. Ei täällä kirkonkylällä näy työttömiä kaivosmiehiä”, hän toteaa.
Tuuli pöllyttää lunta Utsjoen Skalluvaarassa. Porot juoksevat ympäriinsä aitauksessa, jonka reunoilla seisoo parikymmentä poromiestä. Porot on koottu aitaukseen erotuksia varten: osa sarvipäistä otetaan yksitellen kiinni, ja omistajat merkitsevät ne spraymaalilla.
Poroerotusaitauksella kaivoshanke ei ole suosiossa.
”Timanttikaivos tulisi meidän paliskuntamme länsireunaan. Meillä on siellä kaamoksen aikaan poroja”, poromies ja saamelaiskäräjien hallituksen jäsen Asko Länsman toteaa.
Myös Paistuntunturin paliskunnan isäntä Ari-Heikki Aikio tyrmää kaivoshankkeen.
”Suunniteltu kaivosalue on meidän paliskunnan poroille tärkeä vasomisalue. Jos kaivos tulee, niin porot joutuvat väistämään totutulta paikalta. Minne ne sitten menevät?”, hän kysyy.
Richard Conroy taas väittää, että kaivoksella ei olisi mitään vaikutusta poroelinkeinoon. Hänellä on myös yksinkertainen ratkaisu, jolla turvataan saamelaisten perinteiset elinkeinot.
”Jos saamelaisille tulee ongelmia kaivoksesta, niin lupaamme keskustella heidän kanssaan asiasta”, hän sanoo puhelimessa.
Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta. Ahlakorpi toivoo, että saamelaisia kuultaisiin kaivoshankkeissa, joita suunnitellaan alkuperäiskansan maille.
”Saamelaiskäräjillä pitäisi olla päätäntävaltaa tällaisissa asioissa”, hän sanoo.
Ahlakorven mukaan paikallisten vaikuttamismahdollisuudet ja perinteisten elinkeinojen suoja olisivat paremmat, jos Suomi ratifioisi ILO 169 -sopimuksen. Se takaisi saamelaisille samat oikeudet kuin valtaväestölle.
Nyt saamelaisten perinteiset elinkeinot ovat jäämässä lyhytnäköisen voitontavoittelun jalkoihin.
Tenojoki kiemurtelee tuntureiden ja vaarojen keskellä ja piirtää suomineidon päätä kartalle. Vaarojen rinteillä kasvavat puut ovat kuin harvaan kasvavia hiuksia, jotka törröttävät valkoisesta ja kuhmuraisesta päänahasta.
Lopulta Tenojoki avaa suunsa, ja vesi virtaa Jäämereen.
Sinne kaikki kaivoksen vedet lopulta päätyisivät.
Utsjoen kaivoshanke ei ole Suomessa mikään poikkeus. Suomen pinta-alasta noin yhteen kymmenesosaan on tehty kaivosvaraus. Tämä tarkoittaa Tanskan kokoista aluetta.
Vuonna 2011 voimaan tullut kaivoslaki on maailmalla täysin ainutlaatuinen. Jos Suomesta löytyy mineraaliesiintymiä, niitä voi hyödyntää kuka tahansa.
Siksi Suomessa toimii Karelian Diamond Resourcesin lisäksi myös muita ulkomaalaisia kaivosyhtiöitä.
Vasemmistonuorten 2. varapuheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Ahlakorpi haluaisi muuttaa Suomen kaivoslainsäädäntöä.
”Suomeen tarvitaan valtiollinen kaivosyhtiö, jotta kaivosten hyödyt jäävät kotimaahan. Suomeen pitäisi saada myös kaivannaisverot, jotka ohjataan paikallisille ihmisille. Näin kaivoksista saatava hyöty ei karkaa muualle”, Ahlakorpi sanoo.
Ahlakorven mukaan kaivoslupia myönnettäessä tulisi huomioida entistä enemmän myös kaivosten haitallisia ympäristövaikutuksia.
Surullisenkuuluisa Talvivaara on osoittanut, millaisia ympäristöriskejä kaivoksiin liittyy. Utsjoen kaivoshanketta ei voi kuitenkaan suoraan verrata Talvivaaraan, koska timanttikaivoksilla ei käytetä kemikaaleja.
Utsjoen hankkeessa ympäristöriskit etenkin vesistöille ovat silti ilmeiset.
Lopulta kyse on siitä, pidetäänkö malmeista saatavia voittoja arvokkaampina kuin hyvinvoivaa luontoa.
Erään poskensoittajan mukaan timantit ovat ikuisia.
Puhdas luonto taas ei ole.
Päivitetty 7.4.2015, Irish Independent -lehden mukaan Karelian Diamond Resources on päättänyt vetäytyä 7.4. Utsjoelta paikallisten vastustuksen vuoksi.
