Can Masdeun talonvaltaajat elävät omavaraisesti ja pitävät puutarhat avoinna kaikille.
Teksti ja kuvat Kalle Erkkilä
Karl Marxin mukaan nimetyssä liikenneympyrässä suhailee kuorma-autoja kolmella kaistalla. Kusenkeltaiset kerrostalot kurjistavat kaupunkikuvaa. Kadulle dumpatut roskapussit haisevat pilaantuneilta vihanneksilta. Tervetuloa Barcelonan Nou Barrisin kaupunginosaan!
Ei tarvitse kuitenkaan kävellä kuin kilometri liikenneympyrästä kohti Collserolan vuoristoa, niin jalkakäytävä vaihtuu hiekkatieksi, joka kiemurtelee pitkin metsäisen kukkulan rinnettä. Tien päässä odottaa yllätys. Kirkkaanpunaisia tomaatteja ja raakoja munakoisoja riippuu pensaista, jotka levittäyvät alas Can Masdeun laaksoon. Omenapuut kukkivat. Sinitiainen istuu sitruunapuun oksalla.
Vehreiden viljelmien vieressä on 1900-luvulla rakennettu luostari Sant Pau, joka toimi nunnien lähdön jälkeen vuoteen 1948 asti leprasairaalana. Sen jälkeen rakennus oli yli viisikymmentä vuotta tyhjillään, kunnes neljä talonvaltajaa keksi sille uutta käyttöä.
”Tavoittenamme oli vallata rakennus, joka olisi lähellä Collserolan vuoriston rikasta luontoa, mutta ei kuitenkaan liian kaukana Barcelonan kaupungista. Siksi Sant Pau oli meille täydellinen vaihtoehto. Asukkaiden on helppo päästä täältä kaupunkiin, ja toisaalta vierailijoiden on helppo tulla tänne”, rakennuksen vallannut Arnau Montserrat sanoo.
Sant Paun valtaajat olivat ympäristöaktivisteja, jotka olivat mukana myös globalisaatiota vastustavassa liikkeessä. Heidän tavoitteenaan oli vallata rakennus kansainvälistä kokoontumista varten, jonka aiheena oli ilmastonmuutos. Tarkoituksena oli myös aloittaa laaksossa viljelyprojekteja.
Can Masdeun valtaajat vastustivat rauhanomaisesti poliisin kolme päivää kestänyttä häätöyritystä. He sitoivat itsensä kiinni rakenteisiin ja kiikkuivat ikkunoista ulos työnnettyjen lautojen päällä. Valtaajat saivat lopulta pidettyä rakennuksen hallussaan. Kolme vuotta myöhemmin oikeudessa päätettiin, että valtaajat saavat häädön. Rakennuksen omistava sairaalasäätiö ei ole kuitenkaan tehnyt asialle mitään.
”Rakennuksessa asuu nykyään yhteensä 30 ihmistä, joita yhdistää rakkaus ja kunnioitus luontoa kohtaan. Olemme kuitenkin hyvin monipuolinen yhteisö, jossa on eri-ikäisiä ja eri asioista kiinnostuneita ihmisiä. Toiset ovat mukana aktivismissa, osa taas on kiinnostunut ekologisesta elämäntavasta”, Montserrat kertoo.
Valtaajilla on Can Masdeun laaksossa yli hehtaari puutarhoja, joissa kasvaa vihanneksia, palkokasveja ja hedelmiä. Lisäksi tontilla on viisitoista hehtaaria metsää.
”Can Masdeun kantava ajatus on ruuantuotanto paikallisesti, kestävästi ja ekologisesti. Suurin osa syömästämme ruuasta kasvatetaan omassa puutarhassamme. Omavaraisuusasteemme on korkea. Tavoitteenamme ei ole kuitenkaan täydellinen omavaraisuus, koska haluamme tehdä yhteistyötä muiden viljelijöiden kanssa”, talon asukas Elise Boisson sanoo.
Lähimpänä rakennusta sijaitsevat viljelmät on tarkoitettu oppimispaikoiksi muun muassa paikallisten koulujen oppilaille. Osa puutarhoista on asukkaiden omaa ruuantuotantoa varten. Laajimmat viljelmät ovat kaikille avoimia, ja niitä hoitavat pääasiassa lähialueen asukkaat.
”Yhteistyö paikallisten asukkaiden kanssa on meille todella tärkeää. Se on hyvä tapa vaihtaa viljelyyn liittyvää tietoa. Monelle paikalliselle laakson puutarhat tarjoavat hengähdystauon hektisestä kaupunkielämästä. Meille on tärkeää saada myös sosiaalista hyväksyntää valtaukselle, ja paikallisten osallistaminen on siihen hyvä keino”, Montserrat sanoo.
Puutarhoja viljellään luonnonmukaisesti, joten ravinteita ja torjunta-aineita ei käytetä. Can Masdeussa on myös permakulttuurihankkeita, joiden tavoitteena on kehittää sellaisia viljelymenetelmiä, jotka eivät pitkällä aikavälillä kuluta maaperää viljelykelvottomaksi esimerkiksi ravinteiden liikakulutuksen, maan tiivistymisen tai eroosion vuoksi.
Torstaisin Can Masdeun puutarhat ovat avoinna kaikille, jotka haluavat oppia luonnonmukaisesta ja kestävästä viljelystä. Tarjolla on myös vegaaninen illallinen, joka valmistetaan oman maan antimista.
Viime aikoina Barcelonassa on suljettu useita vallattuja taloja. Esimerkiksi Barcelonan vanhimman squatin Can Viajesin häätö oli kova isku koko talonvaltausliikkeelle. Elise Boisson ei ole kuitenkaan huolissaan Can Masdeun kohtalosta.
”Meillä on hyvät suhteet lähiympäristön asukkaisiin, mikä auttaa valtauksen hyväksyntää. Olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että ihmisille jää hyvä kuva toiminnastamme. Lopulta rakennuksen omistaja päättää kohtalostamme, mutta uskon, että meillä on vielä monia vuosia edessämme”, Boisson toteaa.
