Teksti: Arttu Uuranmäki
Kuvat: Lina Herrmans & Saamelaisneuvosto
Saamenmaa ja saamelaiset ovat olleet vuosisatoja koloniaalisen vallan kohteena, myös Suomen puolella rajaa. Viimeisimpänä tähän historiaan osallistuu ekologisuuden ja kestävyyden nimissä vihreä kolonialismi.
Saamelaisneuvoston varapuheenjohtajalle, Utsjoen kunnanhallituksessa vaikuttavalle Aslak Holmbergille (SDP, sit.) vihreä kolonialismi on tuttu ilmiö. Hän määrittelee vihreän kolonialismin kaikenlaisena alkuperäiskansojen alueille tulevana toimintana, joka kilpailee maan ja veden käytöstä ja jota perustellaan vihreillä arvoilla. Täysin vakiintunutta määritelmää ei kuitenkaan ole vaan termi taipuu erilaisiin tilanteisiin – kuin myös erilaisiin käsityksiin vihreydestä. Holmbergin mukaan esimerkiksi Norjassa kaivostoimintaa on perusteltu akkuteknologian kehittämisellä ja täten vihreänä toimintana. Akkuteollisuus on välttämätön osa uusiutuvaa energiantuotantoa, sillä esimerkiksi tuulten tyyntyessä virtakatkoksilta vältytään akkuihin varastoidulla ylijäämäenergialla.
Vihreä kolonialismi on monimuotoinen ja globaali ilmiö. Esimerkiksi Ecuadorissa ongelmaksi ovat muodostuneet kansallispuistot ja muut luonnonsuojelualueet. 1970-luvulla Ecuadorin valtio perusti Cayambe Cocan kansallispuiston alkuperäiskansa cofánien perinteiselle kotiseutualueelle. Samanaikaisesti, kun valtio pyrki rajoittamaan cofánien perinne-elinkeinoja ja kulttuuria vetoamalla kansallispuiston sääntöihin, se katsoi läpi sormien kaivosteollisuuden laittomia hankkeita alueella. Cofánit joutuivat lopulta myös ottamaan vastuun sekä kotiseutualueensa luonnon että kulttuurinsa suojelemiseksi kaivosyhtiöitä vastaan.
Vastaavanlaisia tapauksia löytyy ympäri maailman. Luonnonsuojelualueita perustetaan alkuperäiskansojen maille ilman, että paikallisia asukkaita kuullaan prosessissa. Ihmisoikeusloukkauksien lisäksi toimintatapa on ristiriitainen myös luonnonsuojelun näkökulmasta: “Perimätietoa pitäisi saada paremmin osaksi ilmastonmuutostoimia. Valtavat muutokset muuttavat myös meidän kulttuurejamme ja elinkeinojamme, jolloin myös meillä tulisi olla sananvaltaa siihen, miten sopeutustoimia toteutetaan. Länsimaiseen tutkimukseen verrattuna perinnetiedon haltijat kykenevät näkemään muutokset hyvin yksityiskohtaisesti ja kvalitatiivisella tasolla”, Holmberg kertoo.
Lisäksi alkuperäiskansojen kulttuurit ovat sidottuja maan elinvoimaisuuteen ja ekosysteemien hyvinvointiin. Jos ekosysteemi voi huonosti, myös perinteinen ruoantuotanto hankaloituu. Vuosisatoja kerääntynyttä perimätietotaitoa tai sitoutumista kotiseutualueiden hyvinvointiin ei kuitenkaan osata arvostaa riittävästi.
Maasta
Alkuperäiskansojen kulttuuri ja elintavat ovat sidottuja perinteisiin kotiseutualueisiin. Maa on kaikki kaikessa. Alkuperäiskansojen kulttuurien keskeinen osa ovat usein perinne-elinkeinot, kuten saamelaisten tapauksessa poronhoito. Nämä elinkeinot ovat sopeutuneet tietynlaiseen ympäristöön ja ilmastoon. Kestävä ruoantuotanto ja paikallisten ekosysteemien hyvinvointi ovat välttämättömiä näiden elinkeinojen toimivuudelle ja kulttuurin ylläpitämiselle. Poronhoidossa kestävä elintapa pohjaa laidunkiertoon, jossa porot ovat siirtyneet pitkiäkin välimatkoja talvi- ja kesälaidunten välillä. Laidunkierto on mahdollistanut jäkälien, porojen pääravinnon, uudistumisen välikausina. Aikoinaan porot ovat voineet laiduntaa kesäisin Jäämeren rannoilla ja siirtyä omistajiensa kanssa talveksi nykyisen Pohjois-Suomen alueelle.
Nykyään valtioiden rajat sekä erilaiset säädökset ovat eriyttäneet Saamenmaan sekä vaihtaneet perinteisen siidajärjestelmän paliskuntiin Suomen puolella. Samalla saamelaiset on tuotu väkisin koloniaalisen vallankäytön alle. Valtiot ovat ottaneet saamelaisten käytössä olleet “erämaat” omistukseensa ja ajaneet laidunkierron yhä pienemmille alueille. Tästä syystä maa on niin tärkeää. Mitä vähemmän maa-alueita on varattu saamelaisten käyttöön, sitä vähemmän saamelaisilla on mahdollisuuksia toteuttaa omaa kulttuuriaan.
Alkuperäiskansojen asemaa pyritäänkin suojelemaan monilla kansainvälisillä sopimuksilla, jotka vahvistavat alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta ja maaoikeuksia asuttamillaan kotiseutualueilla. Kuitenkin esimerkiksi Suomessa monet kerrat ratifioitavaksi nostettu YK:n ILO 169 -sopimus on kaatunut joka kerta. Yksi syy tälle on, että sopimus vahvistaisi saamelaisten maaoikeuksia merkittävästi. Kun kansainvälisten, alkuperäiskansoja koskevien ihmisoikeussopimusten tarkoitus on vahvistaa alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta kotiseutualueilla, muun muassa Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä valtaa ei ole haluttu luovuttaa eteenpäin ratifioimalla ILO 169 -sopimus.
Ensimmäiset vihreän kolonialismin hankkeet löytyvät Pohjoismaista jo 1900-luvun jälkipuoliskolta. Saamenmaalla toteutettiin sekä Norjassa että Suomessa useita pato- ja tekoallashankkeita, jotka rikkoivat ja pienensivät perinteisiä poronhoitoalueita merkittävästi. Norjassa Altan patohanke sai 1970-luvun lopulla aikaiseksi laajan saamelaisten ja luonnonsuojelijoiden yhteisprotestin. Protesti päättyi, kun poliisi purki väkisin tunturiin rakennetun mielenosoitusleirin 1980-luvun alkupuolella.
Vesivoima on yksi niistä energiantuotannon muodoista, jonka vihreys on vähintään kyseenalainen. Uusiutuvana energianmuotona se kuitenkin yhä samaistetaan vihreään energiaan riippumatta paikallisista ympäristövaikutuksista.
Suomessa taas patohankkeiden myötä syntyneet Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat jättivät alleen suuria poronhoitoalueita sekä kokonaisia saamelaiskyliä. Ensimmäisinä vuosina hukkui satoja poroja, jotka pyrkivät vaistonvaraisesti vanhoille laidunmailleen. Saamelaisten omalle kontolle jäi kahden vuoden ajan tekojärvien partiointi venein hukkuvien porojen pelastamiseksi. Myös pelastettuja oli satoja.
Kun poronhoitoalueet katosivat tekoaltaiden tieltä, joutuivat kasvattajat muuttamaan pohjoisemmaksi alueille, joiden kantokyky ei riittänyt uusille laiduntajille. Moni joutui vähentämään tai luopumaan elinkeinostaan. Patohankkeiden alle jääneiden saamelaisten maat ostettiin summilla, jotka eivät riittäneet kattamaan tappioita maahan sekä elinkeinoihin. Paikallisten mukaan myyntiin liittyi paljon uhkailua ja painostusta. Jos joku ei suostunut myymään, maat pakkolunastettiin vielä pienemmillä summilla.
Myöhemmin Suomessa nousi julkisuuteen Tenojoen sopimus, joka herätti vahvaa vastustusta vuonna 2017. Tenojoen kalastuslupia rajoittanut sopimus pyrki vahvistamaan joen lohikantoja. Kalastuslupien rajaukset kohdistuivat kuitenkin voimakkaammin saamelaisiin kuin vapaa-ajankalastajiin, eli turisteihin. Sopimuksessa paikallisen asukkaan määritelmä tehtiin niin tiukaksi, että moni ulkopaikkakunnalla suurimman osan vuotta opiskeleva saamelaisnuori menetti oikeuden perinteiseen elinkeinoon. Sopimusta nousi vastustamaan erityisesti Ellos Deatnu! -liike, jonka toimintaan myös Holmberg osallistui.
Kesällä 2021 Tenojoelle ei myönnetty yhtäkään kalastuslupaa Suomen tai Norjan puolella. Syynä olivat yhä hupenevat lohikannat. Myöhemmin tänä vuonna Siemenpuun suomeksi julkaisemassa tekstissä Holmberg kuvaa asetelman kestämättömyyttä. Toisaalta merkit viittaavat siihen, että kalastus Tenojoella ei ole suurin syyllinen kantojen pienenemiseen, vaan ilmastonmuutokset vaikutukset ekosysteemeihin Barentsinmerellä ja osaltaan myös liikakalastuksen kasvu merialueella. Toisaalta valtiot eivät suostu tasa-arvon nimissä kieltämään kalastusta vain turisteilta, vaan se kielletään kaikilta kalastajilta tekemättä eroa perinnekalastuksen merkitykseen saamelaiselle kulttuurille. Kolonialismi näkyy kuitenkin ennen kaikkea rasistisissa väitteissä, joissa suojelutoimet nähdään välttämättöminä, että saamelaiset “pystytään pelastamaan itse itseltään”. Todellisuudessa alkuperäiskansojen maankäyttö on huomattavasti kestävämpää valtaa käyttäviin valtakulttuureihin nähden.
Tuulivoimaa, metsäteollisuutta sekä jäämerenrata
Vuosi sitten julkiseen keskusteluun nousi energiayhtiö ST1:n Davvi-tuulipuistohanke pohjois-Norjassa. Tuulipuisto on tarkoitus rakentaa Rastigaisan tunturin alueelle. Toteutuessaan tuulipuisto olisi taas yksi isku poronhoidon mahdollisuuksille alueella, sillä sijainti rikkoo laidunkiertoreittejä. Porot ovat myös herkkiä eläimiä, ja välttävät tuulivoimaloita kymmenen kilometrien säteellä, jolloin hankkeen vaikutuspinta-ala poronhoitoon kasvaa entisestään nyt ilmoitetusta yli 60 neliökilometristä.
Vaikutukset näkyisivät myös Suomen puolella: “Tenojokea ei täällä tunneta [Suomen ja Norjan] rajana, vaan ihmiset ovat tottuneet liikkumaan molemmin puolin. Rastigaisa on ainoa suurtunturialue lähimailla, ja lisäksi saamelaisille pyhä monin eri tavoin. Tenojoen laakso on muutenkin aika rakentamatonta, ja lähemmäs parin sadan metrin tuulivoimaloiden ilmaantuminen olisi suuri muutos”, Holmberg selventää, miten toteutuessaan tuulivoimalan vaikutukset leviävät Saamenmaalla rajoista riippumatta.
Hanke on saanut osakseen laajaa vastustusta yli rajojen. Myös Holmberg on kritisoinut hanketta useissa eri yhteyksissä. Sen sijaan ST1:n edustajien mukaan vastustus on ollut vähäistä. Hanke on kuitenkin tällä hetkellä osin pysähdyksissä, Holmbergin mukaan kahdesta syystä. “Norjan parlamentti on juuri käsitellyt tuulivoimapoliittisen paperin, jossa pinnalla on ollut erityisesti saamelaiskysymykset, että mitä tulee huomioida. Odotettiin, että tämä saatiin läpi”, Holmberg kertoo.
Holmbergin mukaan toisena syynä on vastikään käyty oikeustaistelu kahdesta Saamenmaalle rakennetusta tuulipuistosta, jotka linjattiin Norjan korkeimmassa oikeudessa laittomiksi. Rakennuttajat olivat seuranneet täsmällisesti Norjan valtion vaatimia prosesseja. Tuulipuistot todettiin kuitenkin kansainvälisten sopimusten vastaisiksi alkuperäiskansojen oikeuksien nojalla. “Suurten alueiden vieminen poronhoidolta johtaa väistämättä siihen, että osa joutuu luopumaan elinkeinostaan, ja näin kielletään saamelaisilta oikeus harjoittaa kulttuuriaan. Nyt tuulivoimalat tulee mahdollisesti purkaa. Taloudellisista syistä uusilla hankkeilla tulee olemaan ainakin korkeampi kynnys”, Holmberg sanoo.
Kaikesta huolimatta Davvi-hanketta edistetään yhä. Holmberg sekä aktivisti ja poliitikko Beaska Niillas toimittivat marraskuun 19. päivä ST1:lle kirjeen, jonka mukaan tuulipuistohankkeen tahot ovat olleet suoraan yhteydessä yksittäisiin poronhoitajiin ja tarjonneet miljoonakorvausta, jos he lähtevät tukemaan tuulipuiston rakentamista. Holmberg ja Niilas kritisoivat energiayhtiön toimintaa epäeettiseksi ja vaativat tuulipuistohankkeen hylkäämistä. ST1:n alaisuudessa toimivan Grenselandet AS:n tekemistä tarjouksista yksittäisille poronhoitajille on uutisoinut myös Yle Sápmi sekä Norjan yleisradio NRK.
Holmbergin itsensä mukaan kyseessä on yritys lahjoa paikallisia ja näin sivuuttaa viralliset saamelaiselimet, joissa päätös tuulipuistosta lopulta tehdään. Hänen mukaansa paikallisia saamelaisia on myös perusteetta uhkailtu pakkolunastuksilla.
ST1:n uusiutuvan energian johtaja Thomas Hansen vastaa esitettyyn kritiikkiin sähköpostilla englanniksi. “St1 toimii tiukkojen eettisten ohjeistusten alaisuudessa, emmekä usko rikkoneemme niitä”, Hansen kirjoittaa. Hänen mukaansa lahjontaa tai uhkailua ei ole tapahtunut. “[o]n yleinen toimintatapa yrittää löytää vapaaehtoisuuteen perustuvia ratkaisuja tällaisissa projekteissa Norjassa, mikä tarkoittaa rahallisen korvauksen tarjoamista suoraan vaikutuksen kohteina oleville ihmisille sekä kehittää yhteistyötapoja, jotka tuottavat parhaan mahdollisen lopputuloksen kaikille osapuolille”, Hansen kirjoittaa. Hän vielä taustoittaa, että vaikka maan pakkolunastus on yleinen toimintatapa, kun maa-alue siirretään uuteen käyttötarkoitukseen, yleisesti eri hankkeiden kehittäjät pyrkivät ensisijaisesti löytämään vapaaehtoisuuteen perustuvia ratkaisuja.
Tarjouksesta kieltäytyminen ei kuitenkaan välttämättä estä hankkeen etenemistä, mikä rajoittaa vapaaehtoisuuden määrää.
Holmbergin tiedossa ei ole, että Suomen puolelle Saamenmaata olisi kaavoitettu tuulivoimaa – ainakaan vielä. Lisäksi pitkään suunniteltu Jäämeren rata kaatui lopulta kaavoituksen hyväksymisvaiheessa toukokuussa 2021, pääasiallisesti taloudelliseen kannattamattomuuteen. Hanketta olivat tällä kertaa edistämässä erityisesti silloinen liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner. Muun muassa ympäristöystävällisellä turismilla perusteltu ratahanke olisi halkaissut kuusi paliskuntaa. Hanketta valmisteltiin pitkään kuulematta saamelaiskäräjiä, saamelaisten edustuksellista instituutiota Suomessa. Kun saamelaiskäräjät lopulta kutsuttiin mukaan, neuvottelut toteutettiin puutteellisesti ja vedoten aikataulupaineisiin.
Vaikka ratahanke on tältä erää kuopattu, on se noussut vuosikymmenien ajan yhä uudestaan Lapin poliittisissa piireissä esiin. Selvää on, että kaikissa neuvotteluissa, jotka koskevat maankäyttöä Saamenmaalla, on Suomen valtiolla paljon kehitettävää, jotta alkuperäiskansan oikeudet toteutuvat täysmääräisesti.
Viimeiseksi vihreän kolonialismin ilmentymäksi Holmberg nostaa metsänhakkuut, erityisesti Inarin puolella. “On ollut konflikteja, erityisesti poronhoitajien kanssa, jotka ovat menettäneet talvilaitumensa, kun Metsähallitus on hakannut vanhoja metsiä”, Holmberg sanoo. Vanhat metsät tuottavat luppoa, joka on porojen pääravinto talvikautena jäkälän jäädessä syvälle lumen alle. Lupporikas talvilaidun vaatii usein yli satavuotiaan metsän, sillä pohjoisessa metsät uudistuvat hitaammin.
Metsätaloutta markkinoidaan yhä uusiutuvana teollisuudenalana, vaikka vanha luonnontilainen metsä sitoo kasvihuonepäästöjä merkittävästi tehokkaammin kuin niin kutsutut “puupellot”. Talvilaidunten näkökulmasta metsänhakkuu ei myöskään ole millään mittarilla kestävää.
Viimeksi 2000-luvun alussa saamelaiset nousivat vastarintaan vanhojen metsien suojelemiseksi. Niin kutsutun “metsäkiistan” myötä mielenosoittajat onnistuivat painostamaan metsäyhtiöt käytäntöön, jossa ne eivät osta paliskuntien alueilta hakattua puuta, jos paliskunta tätä vastustaa. ”Syntyi 20 vuoden sopimus, jossa tietyt alueet rajattiin täysin hakkuiden ulkopuolelle. Sopimus päättyy pian, ja on epävarmuutta siitä, mitä tulee tapahtumaan. Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa siltä, että paliskuntien alueilla ei metsää hakata ilman lupaa, vaikka varsinaista sopimusta ei olisikaan. Mutta ei tämäkään ole loppuun lyöty”, Holmberg sanoo.
Metsä Group on investoimassa 1,6 miljardia euroa uuteen biotuotetehtaaseen Kemiin. Hanke on metsäteollisuuden historian suurin Suomessa. Holmberg kertoo, että moni on pohtinut, lisääkö tehdas metsänhakkuupainetta pohjoisessa.
Parempaa suojelua kohti
Marraskuussa 2020 Holmberg otti Saamelaisneuvoston julkaisussa kantaa ST1:n tuulivoimahankkeeseen Rastigaisan alueella: “Alkuperäiskansa saamelaiset joutuvat kantamaan kaksinkertaisen taakan ilmastonmuutoksen seurauksena. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimmat arktisella alueella ja ne uhkaavat saamelaisten kulttuuria ja perinteisiä elinkeinoja. Nyt meidän perinteisille maillemme kohdistuu myös valtavia uusiutuvan energian hankkeita. Se on kohtuutonta.”
Lainaus kuvaa vihreän energian hankkeiden sekä saamelaisten oikeuksien epäsuhtaa myös laajemmin. Niin saamelaisten kuin muidenkin alkuperäiskansojen keskuudessa joudutaan kantamaan suurempi vastuu ilmastonmuutoksen torjunnasta samalla, kun alkuperäiskansojen elintavat ovat keskimäärin kestävämmät kuin kantaväestöjen. Vihreän energian hankkeet ja kiihtyvä ilmastonmuutos aiheuttavat negatiivisia vaikutuksia kaikkialla, mutta hyvin erisuhtaisesti. Suomessa tuulivoimalat tarkoittavat valtaväestölle yleisimmin muutoksia maisemaan sekä meluhaittoja. Saamelaisille ne ovat taas yksi uusi uhka kulttuurin elinvoimaisuudelle. Samoin on myös ilmastonmuutoksen kohdalla, kun pohjoisen keskilämpötilat nousevat voimakkaimmin ja vaarantavat perinteisten elinkeinojen harjoittamista entisestään. Valtaväestön kulttuuriin ei samanlaista uhkaa kohdistu.
Osa tässä artikkelissa esiin nostetuista vihreän kolonialismin esimerkeistä on jo toteutunut Suomen puolella Saamenmaata, osa on kaatunut valmisteluvaiheessa ja osasta on ennakkotapauksia Norjan puolelta. Vihreän energian ja ympäristönsuojelun dekolonisaatio – koloniaalisen perinnön purkaminen – voikin olla yhä tärkeämpi teema, kun vuodet etenevät. Tulevaisuudelta on turvallista olettaa yhä enemmän uusiutuvia energiantuotantolaitoksia ilmastonmuutoksen sekä luonnonsuojelua lajikadon myötä. Kun tulevia hankkeita valmistellaan, on syytä kääntää katse myös menneeseen: Suomen kolonialistiseen historiaan, josta vihreä kolonialismi on vain jäävuoren huippu. Ettei eilisen virheitä toistettaisi, ja jotta menneet vääryydet osattaisiin korjata.
Artikkelia on lähteistetty lukuisilla saamelaisten ja suomalaisten tuottamilla materiaaleilla. Julkaistu Liberossa 4/2021.
