Pastori Kai Sadinmaa saarnaa finanssikapitallismin menevän kohti helvettiä ja syyttää kirkkoa Jeesuksen hengellistämisestä.
teksti Arto Leinonen kuva Pirjo Hakonen
Sadinmaa sai kirkon pappisvihkimyksen 90-luvulla, jolloin lama koetteli Suomea ja diakonia järjesti velkaneuvontaa. Hän toimi pappina muutaman vuoden, mutta tuli ajetuksi ulos seurakunnasta toisensa jälkeen, koska ei suostunut myötäilemään kirkkoherroja. Tämän jälkeen hän työskenteli aloilla, joilta työtä löytyi. Seitsemän vuoden jälkeen tie vei uudelle kierrokselle kirkkoon. Jo ensimmäisellä kerralla kirkon arki tuli Sadinmaalle pienenä yllätyksenä: “Kirkon touhuilla ei ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen, siinä eletään jossain kuplassa.”
Pastori alkoi tutkia kirjallisuutta, ja löysi Raamatun poliittisuuden. “Vakava puute kirkossa on profeetallisen diakonian puuttuminen. Lamavuosina oli ikään kuin sopimus valtion kanssa, että kirkko hoitaa järjestelmästä putoavat. Ei se voi olla oikein. Kirkon ei pitäisi vain antaa köyhälle leipää, vaan haastaa yhteiskunta.”
Kallion kirkossa Helsingissä pidettiin syyskuussa tapahtuma, jossa puhuivat Sadinmaan lisäksi kansanedustaja Anna Kontula ja talousbloggaaja Antti Ronkainen. Hengenmies julisti, että “Jeesus oli vallanpitäjien kauhu ja köyhien vapauttaja, joka taisteli orjuutettujen puolesta viimeiseen veripisaraan saakka. Kun kristinuskosta tuli Rooman valtauskonto, nasaretilaisen radikaali yhteiskunnallinen sanoma vesitettiin ja hengellistettin.”
Jeesus haastoi yhteiskunnan rakenteita kaikissa kohtaamisissaan ihmisten kanssa, Sadinmaa sanoo. Raamatun kuvauksissa Jeesuksesta näkyy vahva yhteiskunnallinen konteksti. Joulun seimikertomuksessa taustalla on Rooman imperiumin miehitysvalta, jonka riistäjille Joosef ja Maria joutuvat maksamaan veroja. Kun Maria kuulee olevansa raskaana, hän puhkeaa poliittis-militanttiin ylistyslauluun (Luuk. 1:52).
Älä kumarra valtaa
Kai Sadinmaa ei kiistä hengellisyyttä. Kaikki on läpeensä hengellistä. Jumala on läsnä. Pelastus on myös sitä, että ihminen saa katon pään päälle ja yhteyden muihin ihmisiin.“ Jos hengellisyys irroitetaan arjesta, syntyy sunnuntaimoraali ja arkimoraali. Silloin voidaan tehdä mitä vaan helvetin pahaa ja pyytää synnit anteeksi.”
Tämä johtaa uskonnollisuuteen, jossa pyhitetään omat itsekkäät pyrkimykset kuten Israelin kansan historiassa. Jeesus hyökkäsi Sadinmaan mukaan juuri tällaista heimouskontoa vastaan. Samoja piirteitä näkyi Suomessa jatkosodan aikana. Islamin suhteen uhka on sama, mikäli uskonto liittyy jonkinlaiseen heimoidentiteettiin. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka monelle muslimille uskonto tätä merkitsee. Uskontodialogin puute on ongelma.
Sadinmaa on kirjoittamassa kirjaa Kymmenen käskyä kirkolle. ”Se on hyvin provosoiva teos. En tiedä, miten minulle henkilökohtaisesti käy sen jälkeen kirkossa. ” Kirjan käskyjä ovat muun muassa ”älä valehtele Jeesuksesta”, ”älä kumarra valtaa” sekä ”anna homon rakastaa”.
Kirkko voisi uudistua radikaalisti 1200-luvulla rahan syrjäyttävää valtaa vastaan asettuneen Fraciscuksen hengessä, Sadinmaa ehdottaa. Hänen mielestään nykyään ollaan jokseenkin samanlaisessa tilanteessa. “Kirkolla on eläkerahastonsa kautta miljardiomaisuus sijoitusbisneksessä, me ollaan osa ongelmaa. Rahat voisi ottaa pois ja sijoittaa ne vaikka johonkin lähitalouteen. Globaali kapitalismi tulee räjähtämään käsiin, aivan varmasti.”