Kuva: Pinja Nikki
Olen usein kuullut toisteltavan fraasia siitä, että olemme aikakautemme tienhaarassa. Uuden vuosikymmenen ensimmäisenä keväänä tämä realisoituu konkreettisesti. Koronaviruksen aiheuttaman pandemian torjuminen on muuttanut lyhyessä ajassa arkeamme, yhteiskunnan toimintoja sekä poliittista tahtotilaa aivan ennennäkemättömällä tavalla. Olemme siirtyneet Suomessa poikkeustilaan, jollaista ei ole nähty yli 70 vuoteen. Maaliskuussa 2020 Suomeen julistettiin laaja poikkeustila. Samalla hallitusohjelmaa sopeutettiin ja suuryrityksille, pankeille sekä työmarkkinoille alettiin pumppaamaan rahaa yhteiskunnan perustoimintojen turvaamiseksi.
Pandemian luoma yhteiskunnallinen poikkeustila tuo näkyville myös sosiaalisen eriarvoisuuden, sillä ihmisten mahdollisuudet elää ja pärjätä uudessa rajatussa arjessa ovat erilaiset riippuen sosioekonomisesta asemasta ja toimintakyvystä. Samalla korostuu vanha viisaus siitä, että yhteiskunnan hyvinvointi on kiinni aina heikoimman jäsenensä pärjäämisestä – ei vahvimpien rikkauksista. Kaikilla meillä ei ole mahdollisuuksia työskennellä kotoa käsin, ja useat yhteiskunnan osattomat, kuten kodittomat, paperittomat ja toimintakyvyltään moninaiset ihmiset, ovat vahvemmin omillaan. Poikkeustila vaatiikin paluuta solidaariseen kanssaelämiseen. Se nostaa myös esille yhteiskunnan kivijalan: yhteiskunta perustuu naisenemmistöisten alojen työhön. Hoiva-, hygienia- sekä kaupan alan ammattilaiset ansaitsevat kiitoksemme yhteiskunnan pyörittämisestä myös poikkeusoloissa. Pandemiaan varautuminen antaakin meille jokaiselle mahdollisuuden havainnoida yhteiskuntaa sekä pysähtyä ja miettiä, mikä on oikeasti tärkeää tässä maailmassa.
Uskon, että sukupolvinäkökulmasta nykyinen kriisitietoisuus ei ole myöskään poikkeus, vaan enemminkin sääntö. Olemme eläneet useat talouslamat, finanssikriisin sekä jatkuvan ympäristökatastrofin varjossa kymmeniä vuosia. Omaamme samalla kuitenkin ratkaisut, ja pandemiakriisi voi yhdistää ylitse puoluepoliittisten jakolinjojen. Nyt meillä on mahdollisuus vauhdittaa siirtymää hiilineutraaliin kiertotalouteen, jos kohdistamme toimenpiteemme oikein. Vanhasta rahapolitiikasta tulee luopua ja tukipakettien miljardit kohdistaa ekologisen ja sosiaalisen talouden rakentamiseen. Vasemmistonuoret ovatkin vuosikymmeniä vaatineet inhimillisempää ja ekologisempaa yhteiskuntaa, ja me ymmärrämme, että poliittisten ratkaisujen tulee olla tällä hetkellä pitkäjänteisiä. Yhteiskuntapolitiikalla, jota teemme nyt, on suora vaikutus myöhempiin skenaarioihin.
Laajojen poliittisten keskustelujen lisäksi olemme velvollisia myös huolehtimaan hygieniasta sekä auttamaan läheisiämme. Poikkeama arjessa mahdollistaa nyt uudenlaisen yhteisöllisyyden ja antaa tilaa levätä. Pidetään siis toisistamme huoli ja muistetaan, että ilmastotietoisen (etä)aktivismin aika on nyt. Solidaarista ja terveellistä kevättä kaikille!
Liban Sheikh
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja. Julkaistu Liberossa 1/2020.