Katalonia haluaa itsenäistyä, mutta Espanjan keskushallinto vastustaa kansanäänestystä.
Teksti ja kuvat: Kalle Erkkilä
Montjuicin kukkulan huipulta aukeaa näkymä tiiviisti rakennetun Katalonian pääkaupunki Barcelonan yli. La Sagrada Familian kirkon tornit kohoavat korkeuksiin kerrostalokortteleiden keskeltä. Pilvenpiirtäjä Torre Agbar on kuin geysir, joka suihkuaa ylös katujen välistä. Serra de Collserolan metsäiset rinteet rajaavat Barcelonaa luoteessa. Kaakossa Välimeri reunustaa kaupunkia.
Montjuicin kukkulalla on vanha linnoitus, joka toimi Espanjan sisällissotaan asti vankilana. Sodan jälkeen veri virtasi linnoituksessa, sillä diktaattori Francisco Franco teloitti siellä Katalonian nationalistijohtaja Lluís Companysin vuonna 1940. Nykyisin linnoitus on sotamuseo, ja vankityrmät ovat enää vain muisto vanhoista ajoista.
Nyt Katalonian itsenäistymisliike toivoo, että Espanjan rakentamat poliittiset kalterit katkeaisivat kolmensadan vuoden vankeuden jälkeen. Liike on voimistunut, ja sen tavoitteena on irtoaminen Espanjasta.
Katalonian itsehallintoalueen hallitus päätti järjestää 9. marraskuuta kansanäänestyksen itsenäisyydestä, mutta Espanjan perustuslakituomioistuin pysäytti äänestysprosessin etenemisen. Nyt tuomioistuin selvittää, onko äänestys perustuslain vastainen.
Katalonia päätti lopulta 14.10. luopua kansanäänestyksestä, ja Katalonian hallinto aikoo johtaja Arturo Masin johdolla selvittää mielipidettä itsenäistymiseen muilla tavoilla.
Syyskuussa julkaistujen mielipidemittausten mukaan yli 70 prosenttia katalaaneista haluaa, että kansanäänestys järjestetään. Hieman yli 50 prosenttia äänestäisi itsenäisyyden puolesta.
Barcelonan kaduilla itsenäisyyden kannattajat ovat näkyvästi esillä: monen asunnon parvekkeelta roikkuu estelada eli Katalonian keltapunainen lippu, jossa on itsenäisyyttä symboloiva valkoinen tähti. Punainen tähti lipussa taas tarkoittaa sitä, että tavoitteena on myös sosialistinen yhteiskunta.
Itsenäistymistä vaadittiin näyttävästi Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta. Assemblea Nacional Catalana (ANC) -järjestön mielenosoituksessa ihmiset muodostivat Barcelonassa valtavan V-kirjaimen, joka viittaa sanaan ”vota!” eli ”äänestä!”
”Haluamme näyttää kaikille maailman johtajille, että katalaanit haluavat itsenäistyä. Meillä on demokraattinen oikeus äänestää. Aiomme kampanjoida sen puolesta kaikin mahdollisin keinoin”, ANC:n johtaja Carme Forcadell sanoi mielenosoitusta edeltävässä lehdistötilaisuudessa.
Mielenosoitukseen osallistui kaupungin viranomaisten mukaan 1,8 miljoonaa ihmistä, jotka täyttivät kaksi katua yhteensä 11 kilometrin matkalta.
”Mielenosoitus sujui rauhallisesti. Ihmiset huusivat vapaan Katalonian puolesta ja lauloivat lauluja. Kadut olivat aivan täynnä ihmisiä”, mielenosoitukseen osallistunut opiskelija Oriol Daviu kertoo.
ANC:n keltapunaiset kampanjateltat värittävät Barcelonan katuja. Järjestö kerää itsenäistymisen puolesta nimiä adressiin, joka lähetetään Katalonian parlamenttiin. Myynnissä on tietysti myös T-paitoja sekä kaikkea mahdollista kampanjatavaraa keltapunaisissa väreissä. ANC on halunnut herättää myös kansainvälisen yhteisön huomion, sillä se on järjestänyt esimerkiksi New Yorkissa, Berliinissä ja Oslossa pienimuotoisia mielenosoituksia itsenäisyyden puolesta. Suomeen asti katalaanien nationalismi ei ole kuitenkaan vielä rantautunut.
Metrossa vierustoverini tarjoaa minulle sytytintä, kun kerron olevani matkalla Katalonian parlamenttiin.
”Sytytä tällä se koko paska tuleen! Minä en luota yhteenkään poliitikkoon. He ovat kaikki korruptoituneita valehtelijoita. En luota politiikkaan, siksi en aio äänestää”, hän sanoo.
Hallinnon korruptoimattomuus on ollut yksi Katalonian iskulauseista, jolla se on halunnut vakuuttaa ihmisiä itsenäistymisen kannalle. Elokuun jälkeen vakuuttelu on ollut vaikeampaa, koska liikkeen keulakuva, Kataloniaa vuosina 1980–2003 johtanut Jordi Pujol myönsi kätkeneenä miljoonia euroja ulkomaisille tileille. Kyselytutkimusten mukaan 40 prosenttia katalaaneista pitää skandaalia haitallisena itsenäistymisliikkelle.
Katalonian parlamenttitalo on Ciutadellan puiston perällä Barcelonan vanhassa kaupungissa. Kivestä ja terrakottakaakeleista tehtyä rakennusta voisi olla aika vaikeaa saada syttymään tuleen.
Maanantai-iltapäivänä rakennuksessa on hiljaista. Vain aulavahdin tietokoneen naputus kaikuu autiossa porraskäytävässä.
Katalonian parlamentissa puolueet eivät jakaudu ainoastaan perinteisen oikea–vasen-akselin välillä, sillä myös kanta itsenäisyydestä rajaa puolueita. Kannatusta on niin oikealta kuin vasemmalta. Tällä hetkellä se paratistipuolueet ovat vahvoilla, sillä Katalonian itsenäistyminen sai parlamentin äänestyksessä 85 ääntä puolesta ja 41 vastaan.
Itsenäisyyttä kannattavat puolueet korostavat sitä, että katalaaneilla on demokraattinen oikeus äänestää hallintomuodostaan. Vahvimmin itsenäisyyttä ajavat Katalonian parlamentissa keskusta-oikeistolainen Convergència i Unió (CiU) sekä Katalonian tasavaltalainen vasemmisto ERC.
”Ei ole mitään demokraattisempaa kuin antaa ihmisten äänestää. Lain ei tulisi rajoittaa demokratiaa, vaan se pitäisi olla juuri toisin päin. Ihmiset, jotka vastustavat Katalonian itsenäisyyttä, vastustavat myös demokratiaa”, ERC:tä Katalonian parlamentissa edustava Jordi Solé julistaa.
ERC on kritisoinut keskushallintoa siitä, että Espanjan perustuslakituomioistuin on katalonialaisten tahdon yläpuolella.
”Katalonian hallitus on jo päättänyt, että kansanäänestys pidetään. Voidaanko tämä päätös vain kumota perustuslakituomioistuimessa? Kyse ei ole lainsäädännöstä vaan poliittisesta tahdosta. Jos tahtoa olisi, Espanjan keskushallinto olisi jo hyväksynyt kansanäänestyksen», Solé sanoo.
Keskushallinnon ja Katalonian suhdetta hiertää erityisesti talous. Itsenäisyyttä kannattavien puolueiden mukaan Katalonia on Espanjan talouden veturi, ja itsehallintoalueen ajatellaan olevan muun Espanjan maksumies.
Keskushallituksen mukaan Katalonian nettomaksu on kuitenkin väitettyä pienempi ja tulonsiirrot vauraammilta alueilta köyhemmille ovat normaaleja kaikissa maissa. Lisäksi Espanjan hallitus on nostanut esiin sen, että Katalonialla on eniten velkaa kaikista Espanjan itsehallintoalueista.
”Katalaaneilta puuttuu solidaarisuutta muuta Espanjaa kohtaan. Itsenäistyminen on itsekästä tässä taloustilanteessa. Tarvitsemme yhteistyötä ja vahvan Espanjan – se on ainut tapa saada maa takaisin nousuun”, Katalonian parlamentissa Espanjan kansanpuoluetta edustava Jose Antonio Coto toteaa.
Keskushallinto on varoitellut myös sillä, että itsenäistyminen johtaisi todennäköisesti erottamiseen EU:sta, mikä voisi aiheuttaa ongelmia taloudelle. Jos itsenäinen Katalonia haluaisi takaisin EU:n jäseneksi, Espanja todennäköisesti vastustaisi hakemusta.
Barcelonaa Espanjan perimyssodassa vuonna 1714 puolustaneiden sotilaiden muistoksi rakennetun Fossar de las Moreresin aukion muistomerkissä palaa ikuinen tuli. Sotilaiden hautausmaan päälle tehty aukio on yksi itsenäisyyskamppailun vahvimmista symboleista. Muistomerkin kyljessä on mahtipontinen viesti: ”Vaikka menetämme lippumme, Fossar de las Moreres ei menetä kunniaansa”.
Sotaa ei ole unohdettu Kataloniassa. Nykyinen kamppailu itsemäärämisoikeuden puolesta rinnastetaan perimyssodan taisteluun, jossa Katalonia menetti itsenäisyytensä. Barcelona oli sodassa Habsburg-suvun Kaarle VI:n puolella, mutta sota kääntyi lopulta Bourbon-suvun Filip V:n voitoksi.
Sotasankareita kunnioitetaan kansallispäivänä juhlallisin menoin. Katalaanien yhteistyötä symboloiva castell eli ihmistorni laskee kukkaseppeleen Barcelonan joukkoja johtaneen kenraali Rafael Casanovan patsaan päälle. Vuosilukua 1714 tarkkaillaan kellotaululta myös jalkapallojoukkue FC Barcelonan liiga otteluissa. Camp Nou -stadionilla raikaavat independència-huudot, kun ottelun alusta on kulunut 17 minuuttia ja 14 sekuntia.
Nationalismi elää ja voi hyvin Mercat del Bornin kulttuurikeskuksessa, jossa on jäljellä perimyssodan raunioita. Kulttuurikeskuksen ravintolan ruokalista on silkkaa sotapornoa, sillä listalla on muun muassa Rafael Casanovan sekä Almansan taistelun mukaan nimettyjä paisteja. Ruokalistan otsikkona on ”a la guerra!”, joka tarkoittaa katalaaniksi ”sotaan”.
Katalaaneilla on oma kieli ja kulttuuri sekä pitkä historia. Vahvimmaksi oma kansallinen identiteetti koetaan pienemmissä kaupungeissa ja kylissä. Barcelonassa taas on enemmän muualta muuttanutta väkeä, joka ei välttämättä samaistu katalaanikulttuuriin.
Itsenäisyyttä vastustavien mielestä katalaanien tulisi pyrkiä eroon tunkkaisesta kansallistunteestaan.
”Nationalismi kuuluu 1800-luvulle eikä tähän päivään. Meidän pitää tehdä yhteistyötä muun Espanjan kanssa. Poteroon lukkiutuminen ja vanhanaikainen kansalliskiihkoilu eivät edistä asemaamme Euroopassa”, Societat Civil Catalana-järjestön johtaja Jose Ramon Bosch kertoo.
Rinnastus nykyisen itsenäisyyskamppailun ja perimyssodan välillä on Espanja-mielisten poliitikkojen leirissä laskettu halvaksi populismiksi.
”Itsenäisyysliike on nostanut omia tarkoitusperiään ajaakseen vuosien 1701–1714 perimyssodan Espanjan ja Katalonian välisen taistelun symboliksi, vaikka todellisuudessa se oli kahden Eurooppalaisen dynastian välinen sota”, Espanjan kansanpuolueen Katalonian alueen puheenjohtaja Enric Millo sanoo.
Itsenäisyysmieliset eivät kuitenkaan koe oman katalaani-identiteettinsä korostamista vanhanaikaisena. Heille yhtenäinen Espanja on eilispäivää. Historia on viiltänyt haavoja, jotka eivät ole vielä parantuneet: Francon aikana katalaanien oma kieli ja kulttuuri olivat kiellettyjä. Radikaaleimmat separatistit näkevät yhtäläisyyksiä nykyisen keskushallinnon ja Francon diktatuurin välillä.
Marraskuussa katalaanit saavat pitää kansanäänestyksen, jos Espanjan keskushallinto ei torppaa sitä. Vaikka äänestyksen edessä on vielä useita esteitä, voi Euroopan karttaan tulla yksi rajaviiva lisää. Ehkä tulevaisuudessa Montjuicin kukkulalta voi katsella yli itsenäisen Katalonian pääkaupungin.
