Venäjällä poliittisen järjestelmän vakaus on perinteisesti taattu joukkoviestinnän kontrollilla.
teksti ja kuva Liisa Heikinheimo
Neuvostoaikaan kontrolli oli avointa. Glasnostin, poliittisen avoimuuden kauden aikana se poistui, mutta palasi taas vuosituhannen vaihteessa kätketympinä journalistisen itsesensuurin käytäntöinä. Uusi teknologia ja internet haastavat kuitenkin niin sanotun kansallisia intressejä tukevan valtamedian, etenkin television. Keväällä 2014 Tampereen yliopistolla viestinnän tutkimuksesta väitellyt Dmitry Yagodin tutki väitöskirjassaan bloggaajien suhdetta journalismiin ja journalisteihin sekä sosiaaliseen tilaan Venäjällä.
Kun Yagodin aloitti tohtorinopintonsa vuonna 2008, blogosfääri, bloginkirjoittajien ja -lukijoiden muodostama verkosto, tarjosi avointa ja vaihtoehtoista julkista tilaa venäläisen valtiopropagandan hallitseman valtamedian rinnalle. Yagodin muistelee Putinin todenneen haastattelussa, että 50 prosenttia internetistä on pornoa, joka ei kiinnosta häntä. Alussa, vuosina 1999 – 2004, bloggaajilla oli hyvin vähän yhtäläisyyksiä toimittajien kanssa. Blogit olivat lähinnä tekstimuotoisia web-päiväkirjoja.
”Vähitellen näkyvät rajat journalistien ja bloggaajien välillä heikkenivät. Joskus bloggarit olivat jopa suositumpia kuin journalistit. He haastoivat perinteisen journalismin epätavallisilla, joskus epäeettisilläkin tarinoillaan”, Yagodin sanoo.
Blogosfääri paljastaa epäkohtia
Käännekohtana voidaan pitää vuotta 2009, jolloin venäläinen bloggaaja Rustem Adagamov kutsuttiin Kremliin lehdistökuvaajana. Kutsu sai ammattitoimittajat huolestumaan asemansa puolesta ja bloggaajat pelkäämään valtakoneiston työntymistä vaihtoehtoiseen julkiseen tilaan. Samoihin aikoihin Venäjän silloinen presidentti Dmitri Medvedev aloitti oman bloginsa.
Blogosfäärin ja uuden avoimuuden ajan, eli toiveikkaasti nimetyn Glasnost 2.0 -ilmiön huippu ajoittui Yagodinin mukaan vuoden 2011 parlamenttivaaleihin ja vuoden 2012 presidenttivaaleihin. Näihin liittyviä väärinkäytöksiä dokumentointiin ja esitettiin internetissä. Poliittinen kriisi huipentui Moskovassa Bolotnayan aukion mielenosoitukseen toukokuussa 2012, päivää ennen Vladimir Putinin virkaanastujaisia. Mielenosoitus ja protestit olivat seurausta presidentinvaaleista, jonka tuloksen kaikki tiesivät etukäteen.
”Protestit oli organisoitu pitkälti blogosfäärin kautta. Tieto protesteista levisi internetissä. Tämä oli tietääkseni ensimmäinen kerta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun näin valtavat joukot tulivat Moskovan kaduille”, Yagodin sanoo.
Uusi laki pyrkii rajoittamaan bloggaajia
Venäjän ehkä tunnetuimmalla bloggaajalla ja korruptionvastaisella oppositiojohtajalla Aleksei Navalnyilla oli merkittävä osa näissä protesteissa. Blogosfäärin merkityksestä kertoo se, että asetuttuaan vuonna 2013 ehdokkaaksi Moskovan pormestarin vaaleissa, Navalnyi sai toiseksi eniten ääniä huolimatta siitä, ettei häntä päästetty tärkeimmille televisiokanaville. Navalnyitä vastaan tekaistiin rikossyytteitä, hänen bloginsa suljettiin ja keväällä 2014 hänet asetettiin kotiarestiin, johon sisältyi kielto käyttää internetiä.
Valtio on ryhtynyt suitsemaan blogosfääriä myös lainsäädännöllä. Elokuussa 2014 Venäjällä tuli voimaan uusi niin kutsuttu bloggaajalaki, joka rinnastaa suosittua blogia ylläpitävät henkilöt journalisteihin. Heitä puolestaan sitovat medialain määrittämät vastuut. Blogi voidaan sulkea tai sen lukeminen voidaan estää venäläisiltä tietokoneilta, jos sen katsotaan rikkovan medialakia.
Internet ei muuta yhteiskunnan sosiaalista rakennetta
Utopia blogosfäärin venäläistä yhteiskuntaa muuttavasta luonteesta ja puheet Glasnost 2.0:sta ovat osoittautuneet osittain tosiksi. Lehdistön vapaus on laajentunut, mutta samalla myös sananvapauden rajoitukseen liittyvät toimenpiteet ovat lisääntyneet. Venäjän sosiaalista rakennetta blogosfääri ei kuitenkaan Yagodinin mukaan ole muuttanut. Huolimatta muodollisesta avoimuudestaan bloggaus on yhä hyvin elitististä.
”Kaikki voivat kyllä kirjoittaa blogeja, mutta jos ne eivät ole kiinnostavia, käsittele kiinnostavia asioita tai ihmisiä, kukaan ei lue niitä. Tämä on myös internetin rajoitus. Vaikka se tarjoaa melkein maailmankaikkeuden laajuisen pääsyn ja osallisuuden, kaikki eivät osallistu, koska heillä ei yksinkertaisesti ole aikaa”, Yagodin toteaa.
Dmitry Yagodin väitteli toukokuussa 2014 Tampereen yliopistolta tiedotusoppiin liittyvällä väitöskirjallaan The Blogization of Journalism. How blogs politicize media and social space in Russia (Journalismin blogisaatio Venäjällä). Lue väitöskirja: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95205/978-951-44-9451-2.pdf?sequence=1
