Liberon 1/2013 pääkirjoitus
Viime syksynä kerättiin ensimmäisen kerran yli 50 000 kannattajaa kansalaisaloitteelle. Turkistarhauksen kieltoa ajava aloite näyttää modernin demokraattisen lakivalmistelun mallia, ja kymmenet muut aloitteet yrittävät ottaa opiksi (s. 7).
Kansalaisaloite.fistä voi tulla uuden sukupolven adressit.com. Seuraava askel onkin sitten kansanäänestys.fi, jonka kautta tehdyt ja kannatetut lakialoitteet etenevät lainvalmistelun kautta kansanäänestyksen päätettäväksi.
Vaikka kansalaiset ovat päässeet lainsäädäntöön mukaan uudella tavalla, edes satatuhatta kertaa allekirjoitettu kansalaisaloite ei muuta eduskunnan kokoonpanoa. Aloitteen lopullinen menestys on joka tapauksessa kiinni neljän vuoden välein päivittyvistä poliittisista voimasuhteista. Siksi tavoitteeksi täytyy ottaa kansanvallan laajentaminen myös lainsäätämisen tärkeimpään vaiheeseen: päätöksentekoon sitovilla kansanäänestyksillä.
Kansanäänestykseen johtavan kansalaisaloitteen raja voisi olla nykyinen 50 000 kannattajaa, ja eduskunnan päätettäväksi pääsisi esimerkiksi jo 30 000 allekirjoituksella. Aloitteiden laadusta lienee turha olla kovin huolestunut, sillä tällaisten kannattajamäärien vakuuttamiseksi vaaditaan varmasti paljon enemmän työtä kuin kansanedustajat tekevät omien lakialoitteidensa laatimiseen.
Yksi tärkeimmistä kansalaisaloitteista on saanut vasta alle 8000 allekirjoitusta. Toimenpidealoite perustulosta vaatii eduskuntaa aloittamaan lakien säätämisen, jotta Suomessa otettaisiin käyttöön vähintään nykyisen perusturvan vähimmäisetuuksien suuruinen perustulo, joka maksettaisiin kaikille maassa pysyvästi asuville täysi-ikäisille.
Perustulo ei ole uusi ajatus, mutta sen toteutuminen olisi historiallinen edistysaskel suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Hierarkioita purkava ja työtä uudelleenmäärittävä uudistus asettuisi samaan riviin kahdeksantunnin työpäivän, yleissitovan työehtosopimuksen ja muiden työväenliikkeen saavutusten kanssa. Paradoksaalista kyllä, suurin este perustulon tiellä näyttää olevan ammattiyhdistysliike.
Jos haluat olla tekemässä historiaa, allekirjoita perustuloaloite ja yritä saada kaksi tuttavaasi tekemään samoin. Samalla voit katsoa, olisiko kansalaisaloitteissa muita kannatuksesi arvoisia.
***
Tämän lehden teemasivuilla puhutaan internetistä (s. 18–30). Netti on paitsi kansalaisaloitteita myös vertaistukea, pornoa, sensuuria, maksumuureja, yhteisöpalveluja ja valehenkilöllisyyksiä.
Niin ja meemejä. ”S(u)omen poliittisen vasemmiston kannatuksen tulevaisuus voisi olla meemeissä ja kuvatauluissa. Oikeamielinen pauhaaminen kaipaa kaverikseen söpöjä kissanpentuja ja muuta härpäkettä”, kirjoittaa kolumnisti (s. 30) ja ehdottaa Vasemmistonuorille meemityöryhmää. Tästä järjestön onkin syytä ottaa koppi.
Seuraavassa Liberossa tartumme aseisiin.
Niko Peltokangas
