Tämä pääkirjoitus on julkaistu eduskuntavaaliteemaisessa Liberossa 28.02.2011.
Eliisa Alatalo
päätoimittaja
Kaikki puolueet muuttuvat vaalien aikaan vasemmistopuolueiksi.
Ne lupaavat kaikkea hyvää kaikille, mutta toiminta vallankahvassa onkin sitten päinvastaista. Miksi? Ei sillä ole niinkään väliä, ketkä ovat ehdolla ja mitä he lupaavat, vaan sillä, millaista politiikkaa heidän edustamansa puolueet ovat tehneet ja millaista politiikkaa ne aikovat tehdä.
Eduskuntavaaleissa ei äänestetä vain ehdokasta tai puoluetta, vaan myös tulevaa hallituskoalitiota. Äänestäjien tulisi vaatia puolueilta selkeitä hallitusohjelmatavoitteita ja linjausta, keiden kanssa kukin olisi hallitukseen valmis menemään. Se lisäisi myös yksittäisten ehdokkaiden ymmärrystä siitä, millaista valtaa hänen puolueorganisaationsa käyttää hänen puolestaan.
Tämän vuoden ensimmäinen Libero istuu omassa nurkassaan vasemmiston vaalivankkureissa. Puolueiden teettämän tutkimuksen mukaan Vasemmistoliitto vetää puoleensa eniten nuorimpia äänestäjiä ja nuorten saamat äänimäärät ovat merkittävä osa puolueen saamasta äänimäärästä.
Teemassa puidaan nuorten eduskuntavaaliehdokkaiden ajatuksia niin palveluista, koulutuksesta kuin ilmastolaistakin ja keskiaukeamalla poseeraavat Vasemmistonuorten ehdokkaat.
Vasemmisto toimii tärkeäksi katsomiensa asioiden puolesta vaalien välilläkin punavihreää sävyään muuttamatta. Vasemmiston hallitusohjelmalinjaukset on hyväksytty puoluekokouksessa ja reunaehdot hallitukseen menolle selviävät maaliskuun aikana.
Jens Finnäsin ruotsinkielisessä jutussa (s. 28–31) käsitellään kiinalaisten yritysten, erityisesti rakennusyritysten, toimintaa Afrikassa. Kyykytystä on niissäkin monenmoista: afrikkalaisten työtekijöiden palkat jäävät vähimmäispalkkojen alapuolelle, työsopimuksissa on puutteita ja yrityksissä esiintyy piittaamattomuutta työlainsäädännön osalta.
Työntekijöillä ei ole oikeutta sairauslomiin tai vanhempainvapaisiin eikä järjestäytymistä katsota hyvällä. Työntekijät eivät tiedä saavatko töitä taas seuraavana päivänä, jolloin he eivät ole järin innostuneita kamppailemaan parempien työolojen puolesta.
Kiina on läsnä kaikkialla: tuotteina, työväkenä ja lainanantajana. Kiinan talous kasvaa nopeammin kuin missään muualla. Maa on esimerkiksi Yhdysvaltojen suurin lainoittaja. Kiina rahoittaa Afrikan maita muun muassa antamalla suoraa tukea, korottomia lainoja ja velkahelpotuksia. Kiinan lainaehdotkin ovat varsin vapaat: niihin ei kuulu liberaalien markkinoiden, ihmisoikeuksien tai demokratian edistäminen.
Kiina on jo nyt maailman suurin saastuttaja ja se on Afrikassa erityisesti kaivannaisten ja luonnonvarojen perässä, joita se tarvitsee pystyäkseen kasvamaan nykyisessä tahdissaan ja rakentamaan kansalaisilleen länsimaista hyvinvointia.
Olemme kuulleet yleistyksen, että tarvitaan kaksi maapalloa, jotta edes tämäntasoinen materiaalinen hyvinvointi voitaisiin säilyttää. Kuinkahan monta maapalloa jatkossa tarvitaan?
