Asunnottomuuteen tarvitaan voivottelun sijaan konkreettisia ratkaisuja, Anna Funck kirjoittaa ja ehdottaa parannuksia sekä viranomaisten tiedonkulkuun että kuntien asuntotuotantoon.
Anna Funck
Tänään on Asunnottomien yö, tuo jokasyksyinen ylimpien tahojen voivottelupäivä. Eihän meillä Suomen kaltaisessa maassa saisi olla asunnottomia, sillä eihän se kuulu hyvinvointivaltioon – valtioon, joka pitää huolta kaikista kansalaisista taustaan, sukupuoleen, ihonväriin ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta.
Asunnottomia ei saisi olla, joten paras keino välttää yhteiskunnallista keskustelua aiheesta ja sen vaatimista ratkaisuista, on vältellä asian esiin nostamista. Koko asunnottomuuden ilmiötä on vaikea tuoda kuuluviin yhteiskunnalliseen keskusteluun sen vaatimalla tavalla asunnottomien yön toimiessa estradina poliittisten tahojen voivottelulle siitä, miten se on kovin ikävää ja harmillista.
Harvoin tavoitetaan asunnottomia eli heitä, jotka konkreettisia toimia kipeimmin kaipaavat. Palstatilan lehdissä vievät ne, joilla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kosketusta asunnottomuuteen, mutta itse asunnottomat – no onhan heille se villasukkakeräys.
Vuodesta toiseen kuulemme surkuttelua, joka antaa ymmärtää, että asunnottomuus tahraa Suomen hyvinvointikiiltokuvan. Asunnottomat ovat loukussa, mutta kukaan ei kuule heitä. Siksi poliittiseen keskusteluun kaivataan konkretiaa, sillä tilannetta selittävät monet yhteiskunnalliset tekijät, eivät pelkkä huono tuuri tai henkilökohtaiset asiat.
Suurin asunnottomuuden aiheuttaja on pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista.
Ei ole avaruustiedettä todeta, että suurin asunnottomuuden aiheuttaja on pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Muita syitä, joiden yleisesti tiedetään aiheuttavan asunnottomuutta, ovat esimerkiksi paperittomuus ja maksuhäiriömerkinnät, jolloin vuokra-asunnon saaminen on käytännössä mahdotonta. Myös toimeentulotuen siirtäminen Kelaan on aiheuttanut asunnottomuuteen johtaneita häätöjä.
Niin te-toimiston kuin Kelan pitäisi reagoida huomatessaan, ettei asiakkaalla ole asuntoa. Asunnottomille palveluja tarjoavien tahojen ja kaupungin vuoropuhelu jää usein olemattomaksi. Kyseessä on kommunikaatio-ongelma, jolta kaupungin ei tulisi ummistaa silmiään.
Ratkaisut piilevät kunta -ja kaavoituspolitiikassa, johon myös suurimpien kaupunkiseutujen tulee tarttua. Korkeakoulukaupunkien on vastattava syksyllä saapuviin opiskelijoiden vuokra-asuntojen kysyntään asianmukaisesti, jotta hinnat eivät nousisi pilviin. Valitettavasti useat kaupungit, esimerkkinä kotikaupunkini Turku, on jättänyt tämän tekemättä.
Tänä syksynä Turkuun saapui yli 40 000 uutta korkeakouluopiskelijaa. Maaliskuussa kaupunkilehti Turkulainen uutisoi kaupungissa olevan 452 asunnotonta ja määrän olevan kasvussa. Kuitenkin matalan kynnyksen palveluiden kehittäminen ja satsaukset asuntopolitiikkaan loistavat poissaolollaan. Samalla Turun kaupunki aloittaa koko kaupunkia kuohuttavan toriparkki-hankkeen, siis investoinnin infrastruktuuriin, jonka hyödyt jäävät varsin mitättömiksi.
Hyvällä tuurilla hän sattuu kävelemään torinlaidalla, kun maailmanparantajat jakavat hernekeittoa.
En taatusti ole ainoa, joka on huolissaan tästä kehityksestä. Toriparkki palvelee kaupungin varakkainta, yksityisautoilevaa asukasosaa. Asunnoton jää jälleen ilman. Mutta voihan hänelle aina lahjoittaa lapaset, näin solidaarisuuden eleenä. Hyvällä tuurilla hän sattuu kävelemään torinlaidalla, kun maailmanparantajat jakavat hernekeittoa. Ehkä jossain puhettaan pitää kaupunginjohtaja, joka toteaa palveluiden kuuluvan yhtäläisesti kaikille kuntalaisille.
Kun keskustelusta puuttuu konkretia, on turha ihmetellä, miksi toimia ei lisätä tai asiaan puututa sen vaatimalla tavalla. Asunnoton kun ei saa asuntoa, vaikka toteaisimme asunnottomuuden olevan hyvinvointivaltion häpeäpilkku.
Välillä esiin pomppaa kuitenkin todellisia sanansaattajia, oikeita ihmisiä, oikeita tarinoita, joilla on merkittävää voimaa yhteiskunnan kehittämisessä. Oulun ihmisroska-kohun myötä noteerattu Markku Korhonen on tästä oiva esimerkki. Toimittajat antoivat aikaansa enemmän asunnottomalle ja hänen näkemyksilleen kuin yhdellekään ihmisroskapuheiden puolustajalle. Toimittajilla onkin suuri vastuu myös asunnottomien yönä siitä, kenen ääntä he kaiuttavat ja kenen kustannuksella.
Anna Funck
17, Turku
Kuva: Mostphotos / rdonar
