Kommentti julkaistu Liberossa 1/2013 – lue juttukokonaisuus näköislehdestä (s. 24-25)
Rahoitus on ollut ensisijainen näkökulma viime vuosien mediakeskustelussa. Kysymys bisnesmallista on muuttunut tärkeämmäksi kuin kysymys journalismista.
Jos journalismi halutaan säilyttää, pitäisi aluksi tietää, mikä sen tehtävä on. Onko nykyinen kaupallinen journalismi ylipäänsä paras ratkaisu tiedonvälityksen ongelmiin?
Kun yhteiskunnan perinteiset roolit ja hierarkiat sekoittuvat, tarvitaanko edes erillisiä journalisteja?
Rahoitusta voi miettiä toisesta näkökulmasta. Tieteen ja koulun kaltaiset tietoa välittävät laitokset pidetään tarkoituksella markkinoiden ulkopuolella. Miksi juuri journalismin pitäisi menestyä markkinoiden ehdoilla?
Historiallisesti näin ei olekaan ollut, vaan »hyvä journalismi on aina ollut tuettua», kuten Columbia Journalism Schoolin raportissa Post Industrial Journalism kirjoitetaan. Journalismia on tuettu mainosten ja ilmoitusten lisäksi esimerkiksi postikulujen alennuksilla, lahjoituksilla, valtion tuella ja säätiöillä.
Tieteen ja koulutuksen ihanteena on tiedon mahdollisimman suuri avoimuus ja julkisuus. Ainakin Suomessa ajatellaan yhä, että ihanteen toteuttaminen edellyttää maksutonta pääsyä tietoon.
Miksei maksuttomuus voisi samalla perusteella kuulua myös journalismin ihanteeseen?
Pontus Purokuru
