Teksti: Joonas Pulkkinen
Kuva: Roby Redgrave (muokattu Liberon kannesta 4/2021)
YLE:NYlen Politiikka-Suomi -sarja on saanut minut pohtimaan politiikkaa eri näkökulmista politiikkaa. Kuunneltuani ohjelmasarjan podcast-jaksot, olin kiinnostavista haastatteluista huolimatta skeptinen, jaksanko erikseen katsoa myös kymmenjaksoisen tv-sarjan.
Kiinnostavaa sisältöä on kuitenkin näyttänyt riittävän kummankin tekemiseen. Haastateltavana on runsas joukko politiikan taustavaikuttajia, toimittajia, entisiä pelureita ja politiikan satiirikkoja. Asioiden käsittely on monipuolista ja tasapuolista. Näkökulmia aktivismista kohuihin, idän suhteista populismiin, maailman parantamisesta suuria talouspoliittisia kysymyksiä ratkaisevaan pragmatismiin. Tämä kaikki on politiikkaa!
Pääministeri Sanna Marin on viime aikoina päätynyt uutisotsikoihin Maria Veitolan Yökylässä -ohjelman ja demaritoveri Ilmari Nurmisen synnyttämän boomer-kohun myötä. Ennen näitä tehdyissä Politiikka-Suomen haastatteluissa Marin toteaa poliitikon imagorakentamisesta muun muassa näin:
”Jotenkin varsinkin median edustajilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että kaikki, joka ikinen sosiaalisen median postaus, mitä ikinä lie, on osa suurempaa tarinaa.”
Tai: ”Ei elämä ole jatkuvaa imagonrakennusta. Elämä on elämää.”
Poliittisessa teoriassa on monia tapoja nähdä perustellusti, että politiikka on elämää. On myös klassista nähdä, että politiikka on osallistumista julkiseen elämään, oli kyse sitten yhteisistä asioista tai julkisuudesta poliittisena areenana.
Ruohonjuuritason aktivisti ottaa poliittisella toiminnallaan riskejä osallistuessaan esimerkiksi kansalaistottelemattomuuteen. Jos puoluepolitiikkaan piiritasolla osallistuva mokaa pikkujouluissa, siinä voi mennä luottamusvirka, mutta ei yleensä nimi esimerkiksi lehtikirjoitusten muodossa. Eri asia on, jos palaa mainituista juhlista kotiin ja erehtyy kirjoittamaan vihaviestejä verkon syövereihin.
Korkean luokan poliitikkojen julkisuudessa taas asia on monimutkaisempi. Paavo Väyrysen pitkä ura ja elämän merkityksellisyys ovat perustuneet julkisuuteen. Matti Vanhanen pyrki pitämään julkisuuteden pesäeron, jonka avasi mutta ei onnistunut, ja ex-rakkaan mukana meni myös yksityisyyden piiri. Kuten Politiikka-Suomessa käy ilmi, myöhemmin lohdutuksena tuli periaatteellinen voitto tältä saralta ex-rakkaasta tällä saralla.
Vielä 1970-luvun lopulla saattoi olla korkea ulkopoliittisten suhteiden hoitaja, kuten Ahti Karjalainen, jonka alkoholismista ei sopinut kirjoittaa, jottei Kekkoselta tullut noottia. Tosin voi olla, että journalistisen tasapuolisuuden nimissä olisi pitänyt kirjoittaa yhden sun toisen alkoholismista, ja sivutila ei olisi riittänyt.
Poliittisista ylilyönneistä saattaa olla kuitenkin hyötyäkin. Veikkaan, että Paavo ”Arhis” Arhinmäen bailaus Sotšin Sotshin olympialaisissa Leijonien pronssijuhlissa paitsi lisäsi uskottavuutta Urheiluministerinäurheiluministerinä, niin satoi myös oman kannatuksen laariin. Poliitikon on hyvä näyttää inhimillinenkin puolensa, todeta Kaj Kunnaksen tavoin, ”Teemu mäkin itken”.
Alexander Stubb pyrki olemaan notkeasti julkisuuteen reagoiva poliitikko. Tämä oli monelle vaikuttajalle omassa leirissä ja mediassa liikkaa omassa leirissä ja mediassa. Stubb myöntää tämän itsekin Poliitikko-Suomessa.
Tämä ei tee Stubbista kuitenkaan visionääriä tai olemuksellista uhria. , Mutta mutta tätä kautta on helppo palata kysymykseen elämän ja politiikan suhteesta.
Jos hassuttelee Extreme Duudsonien teemapuistossa median edessä, niin tämä varmaan on lähtökohtaisesti politiikkaa ja osa ”suurempaa tarinaa”.
Elämä on varmasti elämää ja varmasti kaikki poliitikon elämästään paljastama asia ei ole osa suurta tarinaa. Elämän jakaminen digitaalisen olemassaolon muodoissa on myös inhimillistä. Poliitikolla on oikeus yksityisyytensä, mutta politiikan kova hinta on silti kapeampi elämän piiri.
Poliittisen julkisuuden mestarit uskaltautuvat astua kasuaalisti kaupunkitilaan terassilta festivaaleihin asti. Mutta kuka todella vielä on vielä kotimaassamme ollut sosiaalisessa mediassa poliittisen julkisuuden mestari sosiaalisessa mediassa?
Julkaistu Liberossa 4/2021.
Linkki lehden näköisnumeroon Issuu-verkkopalvelussa: